Armi: Minun tarinani, kasvoillani ja nimelläni

Edellinen parisuhteeni oli tunteiden vuoristorataa alusta loppuun.

Alkuun olin miehelle ihaninta mitä hän on ikinä nähnyt. Sain huomiota, lahjoja ja ihailua. Nopeasti alkoi tulla pieniä asioita jotka olen huomannut vasta jälkeenpäin.

Mies ilmestyi ilmoittamatta ovelleni tai työpaikalleni. Sanoi, että on ikävä. Jälkikäteen olen ymmärtänyt hänen tulleen tarkistamaan, että olen siellä missä sanon.

Oli mustasukkaisuutta, niin minun lasta, perhettä, ystäviä kuin aivan tuntemattomia kohtaan. Fysioterapiakin oli pettämistä tai ainakin mahdollisuus siihen.

Jollain tasolla ehkä ymmärsin ja ihmettelin miehen käytöstä, mutta en kuitenkaan sitä kyseenalaistanut. Aina tavalla tai toisella kaikki kääntyi minun syykseni. Aina olin joko ymmärtänyt väärin tai tehnyt itse jotain, millä ”ansaitsin” saamani kohtelun. Arvostelun ja riitojen jälkeen, tuli jonkun aikaa aina ihailua ja rakkautta. Aloin tuntea, että kaikki syy oli minussa ja mies kyllä rakastaa jos minä vain osaan käyttäytyä.

Kovin usein mies uhkaili minua erolla ja muisti aina kertoa, ettei kukaan koskaan voisi minua rakastaa. Että hän oli niin hyvä ja ihmeellinen, kun pystyi siihen. Ja yhtä usein, hän lupasi vielä yrittää jos minä lupaan muuttua. Ja minähän yritin, tein kaikkeni ja vielä enemmän.

Mies päätti vaatteistani, meikeistäni, hiuksista, ystävistä, harrastuksista, nukkumisesta. Jos en tehnyt hänen mielen mukaan, hän huusi, haukkui, arvosteli ja tämän jälkeen piti mykkäkoulua niin kauan että minä pyysin anteeksi. Hän heitti pyykkinarulta minun vaatteet lattialle, muut taitteli kaappiin. Kaupasta hän osti omia ruokiaan, ja joskus teki vain itselleen ruokaa tai kahvia, vaikka minäkin olin kotona. Minun rahat olivat yhteiset, hänen rahat hänen omiaan.

Hänen ja minun lapset

Miehellä oli neljä lasta ja minulla yksi. Hänen lapsilleen olivat eri säännöt ja minun lapselle omat. Minun tuli hoitaa ja rakastaa hänen lapsiaan kuin omiani, mutta minun lastani mies ei huomioinut mitenkään. Yleensä ei edes tervehtinyt tai hyvästellyt.

Aloin huomata miten huonosti voin tämän kohtelun seuraukseni. Olin alati itkuinen ja väsynyt. Riitojen aikana tai niiden jälkeen juoksin oksentamaan. Minulla alkoi kehittyä pelkotiloja.

Kotona en uskaltanut tehdä oikein mitään, ettei toinen suuttuisi. Jos menin nukkumaankin liian aikaisin, hän saattoi suuttua ja laittaa valot makuuhuoneeseen ja alkaa riidellä. Muutuin hiljaiseksi ja sulkeutuneeksi.

Suhteessa oli myös seksuaalista väkivaltaa. Hän kohteli minua kuin esinettä, minun tuli tehdä ja suorittaa hänen mielen mukaan. Seksin jälkeen hän kertoi mitä olin tehnyt väärin ja mitä tulee tehdä toisin. Että en ole tarpeeksi hyvä.

Suhteen loppuaikoina hän teki minulle asioita vasten tahtoani. Aloin nähdä painajaisia ja pelätä nukahtamista, sekä pelkäsin hänen kosketustaan.

Olin pitkään työttömänä, mutta kun sain työpaikan, kaikki vain paheni. Mies suuttui kun vietin aikaani muualla kuin kotona, lähetteli viestejä töihin ja suuttui jos en heti vastannut.

Olimme ottaneet yhdessä koiranpennun, ja hän löi ja huusi koiralle jos se ei totellut. Olin saanut tarpeekseni ja halusin muuttaa pois. Minä voin huonosti, lapseni voi huonosti ja kohta koirakin.

Eropäätös

Kun olin tehnyt päätöksen erosta, mies aloitti hyvittelyn. Hän vannoi rakkauttaan. Kirjoitteli kirjeitä ja lähetti kukkia työpaikalle. Kehui ja antoi taas huomiota.

Hämmennyin. Muutin silti pois.

Suhteesta kuitenkin oli todella vaikea irtautua. Silloin luulin, että elämäni helpottuisi muuton myötä. Siitä kaikki oikeastaan vasta alkoi.

Näin painajaisia, sain paniikkikohtauksia, olin itkuinen, pelokas ja surullinen. Mies alkoi vainota minua. Ilmestyi pihaani, lenkkireitille, lähikauppani pihaan. Näin hänet lähes aina kun menin ulos. Hän laittoi viestejä, välillä täynnä rakkautta, välillä syytellen. Ilmestyi ovelleni, pudotti kirjeitä ja lappuja luukusta. Häiriköi lapseni isää. Pitkään syytin itseäni ja mietin mahdollisuutta suhteen korjaamiseen.

Muutaman kuukauden jälkeen erosta minulle paljastui suhteemme ajoista kipeitä asioita. Mies oli lainaillut rahaa ystäviltä ja sukulaisilta, kertomatta minulle. Hän oli lastensa äidille puhunut pahaa minusta, ja eromme jälkeen yrittänyt saada häntä palaamaan kanssaan yhteen. Mies oli myös sukulaisilleen ja ystävilleen puhunut valheita minusta. Tuntui, että hän oli kääntänyt kaikki ihmiset minua vastaan. Enää eivät nämä ihmiset minua tervehtineet. Kipu sisälläni kasvoi ja lopulta sairastuin masennukseen.

Pystyn nyt hengittämään

Erosin tästä miehestä, ja muutin omaan kotiin lapseni ja koiranpennun kanssa elokuussa 2015. Mies jatkoi häirintää toukokuuhun 2017 saakka. Soitteli ja kertoi elämästään uuden naisystävän kanssa, ongelmistaan. Ikävästään. Ehdotti yhteenpalaamista ja vannoi rakkauttaan. En tiedä mikä hänet lopulta sai lopettamaan, nyt on kulunut vuosi ilman yhteydenottoja. Minuun henkinen väkivalta jätti jälkensä, ja etenkin seksuaalinen väkivalta. Olen saanut paniikkikohtauksia, nähnyt painajaisia, toivonut kuolemaa. Terapian avulla olen pikkuhiljaa alkanut löytää itseni ja oman ääneni. Uuden parisuhteen myötä olen alkanut oppia, että on olemassa myös ihmisiä joihin voi luottaa ja jotka osaavat rakastaa. Edelleen ajoittain mietin, miten vahva on se voima jolla tällainen ihminen toisen koukuttaa. Miten kaikkien niiden tekojenkin jälkeen suhteesta on todella vaikea lähteä. Näistä kokemuksista, olen oppinut, että enää en hyväksy sellaista käytöstä. Enää en vaikene. Olen kulkenut pitkän matkan henkisesti, ja vielä on paljon jäljellä. Enää en kuitenkaan toivo kuolemaa, painajaiset ovat hellittäneet ja pystyn hengittämään.

 

Terveisin: Armi Kauhanen