Edellinen parisuhteeni oli tunteiden vuoristorataa alusta loppuun.

Alkuun olin miehelle ihaninta mitä hän oli ikinä nähnyt. Sain huomiota, lahjoja ja ihailua. Nopeasti alkoi tulla pieniä asioita, joiden tarkoituksen huomasin ja ymmärsin täysin vasta paljon paljon myöhemmin.

Mies ilmestyi ilmoittamatta ovelleni ja työpaikalleni. Sanoi, että on ikävä. Jälkikäteen olen ymmärtänyt hänen tulleen tarkistamaan, että olen siellä missä sanon.

Oli mustasukkaisuutta niin minun lasta, perhettä, ystäviä, kuin aivan tuntemattomia kohtaan. Fysioterapiakin oli pettämistä, tai ainakin mahdollisuus siihen.

Jollain tasolla ehkä ymmärsin ja ihmettelin miehen käytöstä, mutta en kuitenkaan sitä kyseenalaistanut. Aina tavalla tai toisella kaikki kääntyi minun syykseni. Aina olin joko ymmärtänyt väärin, tai tehnyt itse jotain, jolla hänen mukaansa ansaitsin saamani kohtelun. Arvostelun ja riitojen jälkeen tuli jonkun aikaa ihailua ja rakkautta. Aloin tuntea, että kaikki syy oli minussa ja mies kyllä rakastaa, jos minä vain osaan käyttäytyä.

Kovin usein mies uhkaili erolla ja muisti aina kertoa, ettei kukaan koskaan voisi minua rakastaa. Kertoi totuutenaan, että oli niin hyvä ja ihmeellinen, kun pystyi minua rakastamaan. Ja yhtä usein hän lupasi vielä yrittää, jos minä vain lupaisin muuttua. Ja minähän yritin, tein kaikkeni ja vielä enemmän.

Mies päätti vaatteistani, meikeistäni, hiuksista, ystävistä, harrastuksista, nukkumisesta. Jos en tehnyt hänen mielensä mukaan hän huusi, haukkui, arvosteli ja tämän jälkeen piti mykkäkoulua niin kauan, että lopulta pyysin anteeksi. Hän heitti pyykkinarulta vaatteet lattialle ja viikkasi muut kaappiin. Kaupasta hän osti itselleen ruoat ja teki joskus vain itselleen ruokaa tai kahvia, vaikka minäkin olin kotona. Minun rahat olivat yhteiset, hänen rahat hänen omiaan.

Hänen ja minun lapset

Miehellä oli neljä lasta ja minulla yksi. Hänen lapsillaan olivat eri säännöt ja minun lapselleni omat. Minun tuli hoitaa ja rakastaa hänen lapsiaan kuin omiani, mutta minun lastani mies ei huomioinut mitenkään. Yleensä ei edes tervehtinyt, tai hyvästellyt.

Aloin huomata kuinka huonosti voin tämän kohtelun seuraukseni. Olin alati itkuinen ja väsynyt. Riitojen aikana tai niiden jälkeen juoksin oksentamaan ja minulle alkoi kehittyä pelkotiloja.

Kotona en uskaltanut tehdä oikein mitään, ettei toinen suuttuisi. Jos menin nukkumaankin liian aikaisin, hän saattoi suuttua ja laittaa valot makuuhuoneeseen ja alkaa riidellä. Muutuin hiljaiseksi ja sulkeutuneeksi.

Suhteessa oli myös seksuaalista väkivaltaa. Hän kohteli minua kuin esinettä, minun tuli tehdä ja suorittaa hänen mielen mukaan. Seksin jälkeen hän kertoi mitä olin tehnyt väärin ja mitä tulee tehdä toisin. Että en ole tarpeeksi hyvä.

Suhteen loppuaikoina hän teki minulle asioita vasten tahtoani. Aloin nähdä painajaisia ja pelätä nukahtamista, sekä pelkäsin hänen kosketustaan.

Olin pitkään työttömänä, mutta kun sain työpaikan kaikki vain paheni. Mies suuttui, kun vietin aikaani muualla kuin kotona. Hän lähetteli viestejä töihin ja suuttui jos en heti vastannut.

Olimme ottaneet yhdessä koiranpennun ja hän löi ja huusi koiralle, jos se ei totellut. Olin saanut tarpeekseni ja halusin muuttaa pois. Minä voin huonosti, lapseni voi huonosti ja kohta koirakin.

Eropäätös

Kun olin tehnyt päätöksen erota, mies aloitti hyvittelyn. Hän vannoi rakkauttaan, kirjoitteli kirjeitä ja lähetti kukkia työpaikalleni. Kehui ja antoi jälleen huomiota.

Hämmennyin, mutta muutin silti pois.

Suhteesta oli kuitenkin todella vaikea irtaantua. Silloin luulin, että elämäni helpottuisi muuton myötä. Siitä kaikki oikeastaan vasta alkoi.

Näin painajaisia, sain paniikkikohtauksia, olin itkuinen ja pelokas, sekä hyvin surullinen. Mies alkoi vainota minua. Ilmestyi pihaani, lenkkireitille, sekä lähikauppanikin pihaan. Näin hänet lähes aina, kun menin ulos. Hän laittoi viestejä, välillä täynnä rakkautta, välillä syytellen. Ilmestyi ovelleni, pudotti kirjeitä ja lappuja luukusta, häiriköi lapseni isää. Pitkään syytin itseäni ja mietin mahdollisuutta suhteen korjaamiseen.

Muutaman kuukauden jälkeen erosta minulle paljastui suhteemme ajoilta kipeitä asioita. Mies oli lainaillut rahaa ystäviltä ja sukulaisilta kertomatta minulle. Hän oli puhunut lastensa äidille pahaa minusta ja eromme jälkeen yrittänyt saada häntä palaamaan kanssaan yhteen. Mies oli puhunut myös sukulaisilleen ja ystävilleen valheita minusta. Tuntui, että hän oli kääntänyt kaikki ihmiset minua vastaan. Nämä ihmiset eivät enää edes tervehtineet minua vastaan tullessaan. Kipu sisälläni kasvoi ja lopulta sairastuin masennukseen.

Pystyn nyt hengittämään

Erosin tästä miehestä, ja muutin omaan kotiin lapseni ja koiranpennun kanssa elokuussa 2015. Mies jatkoi häirintää toukokuuhun 2017 saakka. Soitteli ja kertoi elämästään uuden naisystävän kanssa, ongelmistaan. Ikävästään. Ehdotti yhteenpalaamista ja vannoi rakkauttaan. En tiedä mikä hänet lopulta sai lopettamaan, nyt on kulunut vuosi ilman yhteydenottoja.

Minuun henkinen väkivalta jätti jälkensä, ja etenkin seksuaalinen väkivalta. Olen saanut paniikkikohtauksia, nähnyt painajaisia, toivonut kuolemaa. Terapian avulla olen pikkuhiljaa alkanut löytää itseni ja oman ääneni. Uuden parisuhteen myötä olen alkanut oppia, että on olemassa ihmisiä, joihin voi luottaa ja jotka osaavat rakastaa. Edelleen ajoittain mietin, miten vahva on se voima, jolla tällainen ihminen toisen koukuttaa. Miten kaikkien niiden tekojenkin jälkeen suhteesta on todella vaikea lähteä.

Näistä kokemuksista olen oppinut, että enää en hyväksy sellaista käytöstä. Enää en vaikene. Olen kulkenut pitkän matkan henkisesti ja vielä on paljon jäljellä. Enää en kuitenkaan toivo kuolemaa. Painajaiset ovat hellittäneet ja pystyn jälleen hengittämään.

Armi Kauhanen

Vastaa