Selviytymistarina työelämästä

Elämäni tiimi

Esimieheni vaihtui vuonna 2010 ja palvelukseen tuli kolme päivää viikossa töitä tekevä kovan luokan ammattilainen. Hän vaikutti energiseltä, osaavalta ja vei asioita eteenpäin. Minusta tuli nopeasti hänen oikea kätensä. Todellinen luottopelaaja, jolle hän uskoutui kaikista asioista ja muista tiimiläisistä. Tein töitä helposti 10 tuntia päivässä ja sain nopeasti vastuun omasta tiimistä. Tiimin aikaisempi vetäjä oli ollut sangen hankala tapaus, joten esimieheni ja minä olimme helpottuneita, kun hän siirtyi muualle. Samaan aikaan oli moni muukin tiimistä, vaihtamassa työtehtäviä sisäisesti tai kokonaan pois. Meillä oli kuitenkin hyvä meininki ja esimies tarvitsi yhä enemmän apujani ja osaamista. Tunsin olevani hänelle kultaa ja hän palkitsi minua siitä.

Pahaolo hiipi pikkuhiljaa

Hankaluudet alkoivat pikku hiljaa. En itse ymmärtänyt mistä kiikasti. Putosin pois palavereista, tai työtehtävät, jotka olivat vastuullani, oli hoidettu jonkun muun kanssa. Uskottava selitys löytyi aina, kun kysyin asiasta. Oli ollut kuulemma kiire ja homma oli pitänyt saada pois alta tai asia oli vaan unohtunut kommunikoida kanssani. Pikku hiljaa tiimin ilmapiiri kiristyi. Tuli uusi suosikki, jonka kanssa välit hankasivat koko ajan. Hän oli nuori, innokas ja uusi uskottu esimiehelleni. Hän ei aiheuttanut vastarintaa, kuten minä, joka julkesin olla palavereissa muiden kuullen eri mieltä.

Jos ylemmältä johdolta tuli kriittistä palautetta tiimin tekemisistä, esimieheni saattoi koko tiimin kuullen kertoa, kuinka oli luvannut ottaa asian hoitaakseen ja korjata kuntoon. Siinäkin tapauksessa, että kyseinen asia oli ollut kokonaan jo aikaisemmin hänen vastuullaan. Mutta kun valheen kertoo tarpeeksi uskottavasti, kaikki uskovat.

Aloin pikku hiljaa ymmärtämään mistä oli kysymys, mutta esimieheni oli hyvin lahjakas. Hän luki ihmisiä käsittämättömän hyvin, pelasi niiden kanssa ketkä tukivat hänen agendaansa ja laittoi muut sanomaan ikävät asiat puolestaan.

Ensimmäinen työsovittelijan väliintulo

Jossain vaiheessa asiat kärjistyivät ja esimieheni hermot pettivät. Toki aina vain kahden kesken. Hän kysyi haluaisinko olla toisen liiketoimintajohtajan alaisuudessa, kun niin tykkään referoida ja tehdä hänen kanssaan töitä. Olin häkeltynyt. Samalla hän hyökkäsi, kuinka olin vaikea tapaus toiselle tiimikollegalleni. Kysyin tarkennusta mitä hän tarkoitti, vastauksena tuli hänen vaistoamansa asiat. Ehdotin, että otetaan työsovittelija mukaan välejä selvittämään. Siinä vaiheessa oli selvää, etten enää voinut keskustella esimieheni kanssa luottamuksellisesti.

Esimies hoiti koko työsovittelijan kanssa käydyt keskustelut, ja oli vakuuttanut miten on yrittänyt tehdä kaikkensa kanssani, mutta olen äärimmäisen vaikea alainen ja minun tulisi harjoitella alaistaitoja. Saimme onneksi tiimikaverin kanssa sovittua asiat, mikä ärsytti entisestään esimiestäni. Meni pari kuukautta hyvin, mutta sitten alkoi taas työtehtävien siirtäminen muille, palavereista pois jättäminen ja jatkuva kitka muiden tiimikavereiden kanssa. Muutaman kanssa tiimissä puhuttiinkin tosi varovaisesti asiasta ja lisäkseni muutamat ihmettelivät mikä tässä koko ajan mättää. Kellään ei ollut hyvä olo ja suosikkia lukuun ottamatta. Tiimin työhyvinvointi-tulokset putosivat alimpaan luokkaan.

Asiat kärjistyivät lisää

Asiat alkoivat kärjistyä lisää. Jo entuudestaan mielipiteideni ohittaminen ja kokouksiin kutsumatta jättämisen lisäksi tuli lisää uusia piirteitä. Minulta alettiin ottaa perusteettomasti pois työtehtäviä ja annettiin tilalle selkeästi vaatimattomampia töitä. Jatkuva mikromanageeraus ja kohtuuttomat työmäärät vähäpätöisissä tehtävissä. Tämän lisäksi tuli eriarvoinen kohtelu koulutuksissa ja eduissa.

Lopulta oma pahoinvointini oli jo siinä pisteessä, että päätin tehdä esimiehestäni työpaikkakiusaamis-ilmoituksen. Yhtiön työsovittelija johtaja oli vaihtunut ja oli erittäin pätevän oloinen. Hän laittoikin asian heti eteenpäin. Työsovittelija-työntekijät alkoivat taas kerran hoitaa asiaa esimieheni kanssa. Meille tuli työpsykologi haastattelut, joissa jokainen yksilö haastateltiin ja samalla kartoitettiin tiimin yleinen hyvinvointi.

Omassa keskustelussa toin ilmi kaikki ne asiat, pelot ja kaltoin kohtelut mitä olin kokenut esimieheltäni. Työpsykologin arvio oli selvä: hän tulee suosittamaan minulle suoraan tiimin vaihtoa. Olin onnessani, minua oli kuultu. Suurin pelkoni oli, että minua ei uskota ja minut leimataan vaikeaksi tapaukseksi, joka keksii asioita.

Työsovittelija ja esimieheni kävivät lopulta yhdessä läpi työpsykologin lausunnon, jonka lopputuloksena oli, ettei mitään muutosta ole tulossa. Työsovittelijan mielestä tarinat olivat niin ristiriitaisia, ettei tiennyt ketä uskoa. Työsovittelija oli vankkumattomasti sitä mieltä, että minun tulee jatkaa ennallaan ja käydä kehityskeskustelut esimieheni kanssa normaaliin tapaan. Työsovittelu keskustelu olisi sitten reilun kuukauden päästä, jossa paikalla tulisi olemaan esimieheni lisäkseni kaksi työpsykologia ja työsovittelun-työntekijä. Tarkoituksena oli korjata välit kuntoon.

Hullunmylly olikin vasta edessä

Tässä vaiheessa en ollut vielä ymmärtänyt miten pahaksi esimieheni käytös voisi mennä. Kahdenkeskinen kehityskeskustelu päättyi siihen kuinka huono alainen olen, miten muutkin tiimikaverit toivovat, etten enää osallistu tiimipalavereihin sekä siihen miten hän on kuullut ihmisiltä huonoa palautetta työstäni. Kun kysyin tarkennuksia, niitä ei ollut. Hän sanoi taas kerran vain vaistoavansa asioita. Työntuloksista olin saanut täysin päinvastaista palautetta toiselta liiketoimintavetäjältä. Kertoessani näistä palautteista, esimieheni meni punaiseksi vihasta ja hyökkäsi kovaa minua vastaan. Koko keskustelun jälkeen minusta tuntui, että olemassa oloni oli raadeltu.

Seuraavana työpäivänä esimieheni oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Muiden kuullen oli minulle mielin kielin, kehui vaatteitani ja hehkui onnesta. Terveyteni alkoi pettää, olin jatkuvasti kipeä ja laihduin lyhyessä ajassa huomattavan osan suhteessa painooni. En voinut mennä enää töihin.

Ymmärtäessäni mistä on kysymys, en ollut enää uhri

Pelastukseni oli se, etten jäänyt paikoilleni makaamaan. Päätin hakea apua ja tehdä kaikkeni, että selviäisin tästä toivottomasta tilanteesta. En halunnut olla uhri. Aloin puhua perheelleni ja läheisilleni avoimesti tilanteestani. Isäni totesi lyhyen keskustelun jälkeen, että esimieheni on selkeä narsisti.

Ymmärsin, ettei tilanteeseen kannattanut enää jäädä. Varasin ajan uudelle työpsykologille, joka osoittautui turhaksi, olihan sovitteluprosessi samaisessa työterveyslaitoksessa jo vireillä. Hain tietoa netistä narsisteista ja törmäsin ratkaisukeskeiseen terapeuttiin, joka oli perehtynyt auttamaan vaikeita ihmissuhteita ja narsismia lähi-ihmissuhteissa kokeneita ihmisiä.

Olin epätoivoinen, laitoin hänelle viestiä saisinko ajan. Sain vastauksen ja ajan ihmeen kaupalla heti seuraavalle illalle. Kun tapasin terapeutin, kerroin kaikki samat asiat mitä olin jo kertonut työsovittelu-johtajalle, työpsykologille sekä läheisilleni. Epäilin jopa itseäni narsistiksi, niin jumissa olin.

Ensimmäinen tapaaminen terapeutin kanssa avasi silmäni. En ollut yksin, oli muitakin, jotka olivat kokeneet samaa kuin minä. Tein terapeutin avustuksella toimintasuunnitelman. Tulisin irtisanoutumaan töistä. Sovimme vielä saman viikon perjantaille jatkoajan.

Olin ollut sairaslomalla jo kolmatta viikkoa. Terveyteni heitteli pahasti eikä ruokahalua ollut ollenkaan. Päätin irtisanoutua saman viikon torstaina. Laitoin työsovittelu-johtajalle viestiä ja soittopyynnön. Puhelusta tuli pitkä, kerroin kaikki miten asiat olivat menneet ja ettei se ollut enää jatkon arvoista. Halusin päästä pois. Työsovittelu-johtaja kuunteli ja pyysi, vannotti ja vähän jopa uhkasi, etten nyt irtisanoutuisi. Hän lupasi hoitaa asian toimitusjohtajan kanssa. Esimies vaihdettaisiin.

Meni viikonloppu ja odotin vastausta. Seuraavan viikon tiistaina tuli soitto. Esimieheni, toimitusjohtaja ja työsovittelu-johtaja olivat käyneet yhdessä keskustelun, jonka lopputuloksena oli, ettei mitään muutosta tule.

Toimitusjohtaja oli sokaistunut esimiehestäni ja halusi, että saamme välit kuntoon. Meidän pitäisi osallistua työsovittelu keskusteluun, joka oli tulossa viikon päästä. Olin kauhuissani, mitä esimieheni oli oikein selostanut. Työsovittelu-johtaja taivutteli minut tekemään niin kuin oikein, eli tulemaan sovitteluun. Kerroin, etten voi olla nyt töissä, voin niin pahoin. Olin ensimmäistä viikkoa ilman sairaslomatodistusta, joten Työsovittelu-johtaja pyysi hoitamaan asian kuntoon, ettei tule ongelmia jälkikäteen.

Varasin ajan psykiatrille seuraavaksi päiväksi. Menin vastaanotolle ja kerroin koko tarinani. Psykiatri kuunteli hiljaa ja kysyi lopulta paljonko haluan sairaslomaa. Kerroin, että nyt kuluva viikko riittää. Sitten voi olla, että irtisanoudun. Hän sanoi, että soita milloin vaan niin kirjoittaa juuri sellaisen sairaslomatodistuksen kuin tarvitsen. Mielessä kävi, että irtisanoutuessani en olisi enää päivääkään töissä vaan suoraan sairaslomalla.

Sovittelu – päivä jota pelkäsin kuollakseni

Olin käynyt lukuisia keskusteluita perheeni ja läheisteni kanssa. He olivat antaneet kaikki eväät tilanteeseeni ja tukensa mitä suinkin osasivat. Keräsin ympärilleni kaikki nuo rohkaisevat sanat ja ihmiset, kun astelin sovitteluun.

Peli alkoi heti esimieheni osalta. Kaikki ne valheet, manipulointi ja syytökset mitä hän suolti sovittelussa uskottavalla tavalla, oli jotain todella järkyttävää. Hän oli äänessä 75 % ajasta ja jossain vaiheessa hän uhkasi minua oikeustoimilla perättömien huhujen levittämisestä. Huhu oli ilmoitus työpaikkakiusaamisesta. Hän kertoi, ettei aio jättää asiaa sikseen.

Olin tähän asti kertonut töissä muutamalle johtajalle asiasta. Olin jo prosessin alussa päättänyt, ettei siitä ole minulle kuin harmia, jos alan asiasta huutelemaan isommin. Varsinkin, kun esimieheni lonkerot ulottuivat hyvin syvälle organisaatiossa.

Sovittelu oli lopulta katastrofaalinen oksennus päälleni. Päätin, etten tule enää töihin. Menin hakemaan tavaroitani, jolloin työsovittelu-johtaja soitti ja pyysi juttelemaan. Kerroin oman näkemykseni sovittelusta. Pyysin vielä kertaalleen, että jos esimiestäni ei nyt vaihdeta, irtisanoudun kahden päivän sisällä ja enkä tule enää koskaan töihin. Työsovittelu-johtaja otti asiani tosissaan ja kertoi korjaavansa tilanteen.

Uusi alku ja pelastus

Seuraavana päivänä menin töihin ja pakkasin vaivihkaa tavaroitani laukkuun. Samalla työsovittelu-johtaja soitti ja ilmoitti, että esimieheni vaihdetaan. Työsovittelu-johtaja pyysi lähestymään uutta esimiestäni, hän oli asiasta tietoinen.

Olin helpottunut. Voiko onni sittenkin kääntyä ja voiko joku sittenkin uskoa minua. Kerroin samassa keskustelussa esimieheni narsistisuudesta. Työsovittelu-johtaja sanoi, että tietää kyllä miten asiat oikeasti ovat. Ymmärsin itse, ettei hän ollut päätäntävaltainen, sillä esimieheni ei ollut varsinaisesti oikeassa työsuhteessa vaan konsulttina, jonka sopimuksesta päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja oli taas kovin kaukana arjesta ja esimieheni oli pitänyt vuosia huolta siitä, ettei minulla ole syntynyt toimitusjohtajaan mitään henkilökohtaista sidettä. Esimieheni hoiti kaikki työtehtäviini liittyvät asiat yksin toimitusjohtajan kanssa.

Aloin ymmärtää jälkikäteen miten hän oli pedannut omaa paikkaansa jo vuosia. Hän oli ottanut minun tekemistä töistä kunnian ja varmistanut näin oman menestyksensä.

Olen persoonaltani tunnollinen suorittaja ja minulle tärkeintä on, että asiat edistyvät. Olin ollut vuosia täysin sokea kaikelle sille pahalle miten esimieheni oli minua kohdellut. Onnekseni muodostui yli 10 vuoden työsuhde saman yhtiön palveluksessa ja erittäin hyvä maine työntekijänä sekä tiimipelaajana.

Elämä jatkuu

Tiimini vaihtui ja sain uskomattoman hyvän esimiehen itselleni. Olin pitkään vielä varuillani, voivatko ihmiset olla vilpittömästi mukavia, avuliaita ja reiluja. Oli kiva saada vuorostaan aitoa palautetta, niin positiivista, kuin kehittävääkin.

Lopulta muutaman kuukauden jälkeen entinen esimieheni asema muutettiin ”oikeaksi” konsultiksi ja entiseen tiimiini tuli uusi esimies. Entinen esimieheni jatkaa edelleen toimimistaan yhtiön palveluksessa, onhan hän niin aikaansaava, erinomainen ja huipputason ammattilainen. Entinen tiimini ei voi edelleenkään hyvin, mutta kuten on tapana, ei yksikään sormi osaa osoittaa hänen suuntaansa. Vika on aika jossain muualla.

Siirrossani sain pitää omat työtehtäväni ja vastuualueeni. Nekin, jotka esimieheni oli siirtänyt suosikille.

Myöhemmin ja osin prosessin aikana sain kuulla, että alun perin tiimissä olleet muut huippupelaajat olivat lähteneet esimieheni takia. Yksikään ei ollut avannut suutaan. Osa oli vain halunnut pois ja nopeasti. Loput olivat taas irtisanottu esimieheni toimesta.

Esimieheni korvasi muutamassa vuodessa huipputason suorittajatiimin keskinkertaisilla pelaajilla. Tämäkään ei ole avannut johdon silmiä vaan asioille on hänen puoleltaan löytynyt aina todella luontainen selitys.

Rohkaisevat sanat selviytymisestä

Tätä kirjoittaessani tapahtumista on kulunut vuosi. Omasta selviytymisestäni voisin sanoa muutaman sanan. Älä odota liian kauaa, minä odotin. Asiat eivät parannu, vaikka sitä toivoisit.

Koin esimieheni tavan toimia hyvin narsistityyppiseksi. Äärimmäisen itsekäs ja empatiakyvytön ihminen osaa olla tarvittaessa uskomattoman hurmaava ja saada toiset uskomaan olemaan hänelle korvaamaton. Jos sinulla ei ole voimia lähteä taistelemaan, älä lähde, se ei kannata.

Tärkeintä on keskittyä omaan hyvinvointiin. Älä anna narsistisen henkilön luikerrella takaisin, hän imee sinusta kaiken minkä voi. Tärkeintä on hakea apua. Jos ensimmäinen tai toinen apua antava taho ei auta, etsi lisää.

Kerro läheisillesi asiasta. Puhu, puhu, puhu!

Suurin pelkoni, ettei kukaan usko, osoittautui epätodeksi. Vaikeimpina hetkinä, kun koko sidos syvimpään minuuteni oli vaarassa, pelastivat minut läheiseni.

Tiedän myös, ettei tämä tarina ole uniikki vaan universaali. En ole menettänyt uskoani hyvään ja ihmisiin. Oikeastaan päinvastoin. Minua ei myöskään hävetä kertoa joutuneeni narsistin uhriksi. Siihen ansaan voi kuka vain pudota. Ja miten olisin voinut tietää, kun en ole koskaan tavannut vastaavanlaista ihmistä. Niin vaikeasti käyttäytyvä ihminen ei voi itselleen mitään, hän näkee ja kokee kaiken niin totena itsensä kannalta kuin voi. Hänelle on olemassa vain yksi totuus, hänen totuus. Kuuntele itseäsi ja löydä oma totuutesi ja oma itsesi uudelleen. Uskalla elää ja opi virheistä. Olet sen arvoinen.

-Taija