Lähisuhdeväkivallan vaikutus lapsiin

Lähisuhde- ja perheväkivallan eri muodot esiintyvät hyvin usein yhtäaikaisesti, tällöin puhutaankin väkivallan kompleksisuudesta. Lapsilla on suuri riski joutua kaltoinkohdelluiksi, jos esimerkiksi perheessä on parisuhdeväkivaltaa.

Väkivalta vaikuttaa lapsiin aina jollain tavalla

Jo pieni vauva reagoi väkivaltaan ja kodin ilmapiirin muutokseen. Siihen, mitä tapahtumien vaikutukset voivat lapselle olla, vaikuttavat esimerkiksi lapsen kehitystaso, väkivalta-altistuksen kesto ja laatu, sekä lapsen tunnesuhde niin tekijään, kuin kokijaankin.

Vaikka väkivalta ei kohdistuisikaan lapseen itseensä, lapsi on tavallisesti hyvin tietoinen perheväkivallasta muun muassa seuraavien asioiden myötä:

  • Lapsi voi herätä yöllisiin riitoihin, vaikka vanhemmat luulevat hänen nukkuvan.
  • Lapsi kuulee asioita vanhempien tietämättä.
  • Lapsi aistii perheen kireän ilmapiirin ja osaa ennakoida väkivaltatilanteita.
  • Lapsi oppii olemaan varuillaan. Hän pystyy lukemaan pieniä merkkejä ilmeistä, eleistä ja äänensävyistä, milloin väkivallan uhka on ilmassa.
  • Toinen vanhemmista voi myös varoittaa lasta uhasta ja pyytää olemaan kiltisti.

Väkivallan puheeksiottaminen on tärkeää ja aikuisen vastuulla

Lapsi ei yleensä osaa tai uskalla ottaa puheeksi kokemaansa turvattomuutta. Hän häpeää tapahtumia ja haluaa suojella vanhempiaan. Lisäksi turvattomuutta kokenut lapsi on usein rakentanut itselleen pelon hallitsemiseksi erilaisia suojaavia käyttäytymismalleja. Siispä lähisuhdeväkivallan vaikutusten ja oireiden huomaaminen lapsessa vaatii herkkyyttä, jotta perheen tilanteeseen voitaisiin puuttua mahdollisimman varhain.

Vaikka lapset ovat tietoisia lähisuhdeväkivallasta ja sen vaikutuksista perheessä, he voivat samanaikaisesti kokonaan kieltää sekä lähisuhdeväkivallan, että sen vaikutukset perheenjäseniin ja heidän keskinäisiin suhteisiinsa.

On aikuisen tehtävä kysyä lapselta, mitä hänen elämässään tapahtuu. Kysyminen, kuunteleminen ja kuuleminen on äärimmäisen tärkeää, vaikkakaan ei aina kovin helppoa. Ne ovat keinoja päästä ehkäisemään ongelmien kasaantuminen ja pahentuminen, tai jopa katkaista väkivallan ylisukupolvinen kierre.

Lapsi väkivallan todistajana

Perheväkivallan todistajaksi joutuminen on lapselle haitallista. Lapsen vanhempaan tai muuhun läheiseen kohdistuva väkivalta voi itseasiassa olla lapselle pelottavampaa, kuin häneen itseensä kohdistuva väkivalta. Lapsi ei nimittäin tiedollisella tasolla ymmärrä, mistä on kyse, mutta tunnetasolla hän tietää, että jotain pahaa on meneillään.

Pienelle lapselle on tyypillistä käyttää hänessä olevaa mielikuvituksen ja tarinoinnin taitoa, jolloin faktatieto voi värittyä uhkakuvillla kuten: ”Joku kuolee” tai ”Se tappaa sen”. Jos lapsen kokema turvattomuus jatkuu pitkään, lapsen huomio voi keskittyä korostuneesti tilanteiden ennakoimiseen ja tästä hetkestä selviytymiseen.  Elämäntilanteen kuormittuessa lapsella ei välttämättä riitä voimia enää muuhun, kuten koulu- ja/tai kaveriasioihin. Lapsi saattaa myös oppia, että väkivalta on hyväksytty keino ratkaista ristiriitoja.

Lapsella on oikeus saada kokemus omasta erityisyydestä ja ainutlaatuisuudesta

Mikäli lapsi kokee toistuvaa vähättelyä, nimittelyä, väheksyntää, moittimista, syyttelyä, kritisointia ja kontrollointia, eväät itsetunnon rakennusmateriaaliksi eivät ole parhaat mahdolliset. Jos lapsen tarpeet laiminlyödään jatkuvasti ja hän kokee liian usein pettymyksiä, hänen on vaikea luottaa aikuisiin, elämään tai itseensä. Myös tapa ja sävy, jolla hän kuulee vanhemman puhuvan itsestään ovat merkityksellisiä.

Kielteinen vuorovaikutus voi vaikuttaa siihen, että lapsi lopulta kokee itsensä yksinäiseksi, hylätyksi ja turvattomaksi. Minäkuvan haasteet voivat altistaa aikuisiässä esimerkiksi vuorovaikutus- ja parisuhdeongelmille sekä mielenterveyden ongelmille.

Riittävän hyvä vanhemmuus

Faktaa kuitenkin on, että täydellistä vanhemmuutta ei ole olemassakaan. Joskus on myös todettu, että vanhemmuudessa ei voi kuin epäonnistua. Mollivoittoisuuden sijaan lapselle kuitenkin voi ja pitää tarjota kokemus, että lapsi on hyväksytty ja toivottu.

Lapsen oikeus on saada kokea ja tuntea, että hänellä on joku, joka kantaa lasta mielessään. Jokaisella lapsella on oikeus saada olla lapsi.

Hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen vaikuttavat lapsen minäkuvan, itsetunnon ja mielenterveyden kehittymiseen hyvin positiivisella tavalla. Nämä ovat sitä väkevää ja vahvaa polttoainetta, jonka varassa lapsi heittäytyy uteliaasti tutkimaan maailmaa ja rohkaistuu kokeilemaan asioita, erehtymäänkin. Ja toisaalta, tai ehkäpä juuri siksi, kokemusta hyväksytyksi tulemisesta tarvitaan, sillä se auttaa selviytymään pettymyksistä ja epäonnistumisista.

Jokainen aikuinen ja lapsi tarvitsevat onnistumisen kokemuksia nähdäkseen itsessään hyvää.