Hyötyykö narsisti psykoterapiasta? Voiko narsisti muuttua?

Apua on tarjolla ja saatavilla

Psykoterapeuttinen työskentely voi antaa narsistille mahdollisuuden välttyä tulevaisuudessa niiltä hankalilta tilanteilta mitä ongelmallinen ja äärimmäisen itsekäs käyttäytyminen on aiheuttanut.

Tähän tarvitaan kuitenkin ihmisen oma vahva tahto, ymmärrys omista puutteista ja haitallisista piirteistä, sekä sitoutuminen pitkäkestoiseen hoitosuhteeseen. Ihmisen tulee saada kuulla realistinen käsitys siitä, että hänen käyttäytymistapansa on poikkeva ja jatkamalla käyttäytymistään, hän tekee hallaa myös itselleen.

Gustav Schulman LL, psyk. erik. lääk. ja koulutuspsykoanalyytikko kirjoittaa Narsistien Uhrien tuki ry:n nettisivuilla (5.4.2011) narsistisen häiriön hoidon tärkeimpänä tavoitteena olevan erilaisten tunteiden sietokyvyn lisääminen ja siten ihmisen haavoittuvuuden väheneminen. Tämän Schulman kertoo edellyttävän kuitenkin aina ensin sitä, että henkilö kohtaa vastenmielisiä tunnekokemuksia ja työstää niitä läpi siten, että ne saadaan hallintaan.Tämä antaa narsistille pienin askelin tunteiden- ja kanssaihmisen huomioonottamishalua sekä -kykyä.

Schulman kirjoittaa narsistin hoidon olevan aina vaativaa ja hoito edellyttää useita vuosia kestävää intensiivistä psykoterapiaa silloinkin, kun potilas on motivoitunut.

Valitettavasti narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät hakevat harvoin apua persoonallisuushäiriöönsä, itselle ja heitä lähellä eläville kärsimystä aiheuttaviin käyttäytymisen piirteisiinsä. Avun piiriin he saattavat ajautua esimerkiksi masennuksen vuoksi, joka voi olla perua toistuvista epäonnistumisista ihmissuhteissa.

 

Vaikeus olla potilaana

Riitta Hryck (2006) kuvaa narsistisen henkilön vaikeuksia olla potilaana ja vuorovaikutussuhteessa.  Hoitotilanteissa näiden vaikeuksien esiintulemista ei Hryckin mukaan voi estää ja sen vuoksi psykoanalyytikon ja psykoterapeutin on hyvä pyrkiä tunnistamaan niitä keinoja, joiden avulla ja joiden varassa narsisti pystyy selviytymään elämässään sekä ihmissuhteissaan. Hoitosuhteissa on suuri ennenaikaisen päättyvyyden sekä sitoutumattomuuden uhka.

Psykiatri Jan Henry Stenberk arvioi pesoonallisuushäiriöt-luennollaan (2016) omiin kokemuksiinsakin perustuen psykoterapiasta olevan harvoin apua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiville.

Kanadalainen kriminaalipsykologi, University of British Columbian emeritus professosri (tutkimusaloinaan psykopatologia ja psykofysiologia) Robert Hare kirjoittaa Ilman omaatuntoa kirjassaan (2004) kuinka hyvin vahvasti ja vaikeasti narsistisen persoonallisuushäiriöisen ihmisen kohdalla psykososiaaliset hoidot sekä psykoterapiat eri muodoissaan ovat vasta-aiheisia. Hoidot vaikuttavat Haren mukaan päinvastaisesti ja voivat tehdä henkilöstä entistä manipulaatiokykyisemmän narsistin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että narsisti poimii ja ottaa vastaan ainoastaan sen, mikä vahvistaa narsistista identiteettiä, sitä minkä narsisti kokee oikeaksi normaaliksi minäkseen.

 

Narsististen piirteiden vahvuus vaikuttaa hoidon hyötyihin

Huonoja hoitotuloksia antavat arviot perustuvat osittain tutkimustietoon, mutta alan auktoriteetit ovat melko yksimielisiä tästä omien kokemuksiensa kautta saadun tiedon ja taidon perusteella.

DSM IV määritelmän mukaan narsistisen persoonallisuushäiriön diagnosoimiseksi tarvitaan minimissään 5/9 kohtaa. Pieni joukko minimikriteerit täyttävistä ihmisistä voi motivoitua hakemaan apua kohdatessaan elämän kriisejä ja niistä seuranneita ahdistavia tunteita.

Gustav Schulmanin mukaan yleensä käy kuitenkin niin, että tämä pieni joukko haluaa vaikeat oireensa poistettavan niin, että he voivat palautua entiselleen. Ihmisen oma tahto ja tavoite ei tällöin siis ole aito ajatus parantua narsismista.

On selvää, ettei pelkkä oireiden poistaminen tuo pysyvää helpotusta. Masennus tai ahdistuskaan eivät häviä lopullisesti, ellei niiden alkuperäistä aiheuttajaa saada poistettua tai pienennettyä. Terapeutin haasteena onkin pystyä näyttämään tämä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivälle ja motivoimaan häntä hoitoon. Tähän tarvitaan narsismia hyvin ymmärtävä, kokenut ja osaava ammattilainen.

Psykoterapian vaikuttavuus perustuu tutkimuksienkin mukaan jopa yli 80% terapeutin ja asiakkaan hyvälle yhteistyösuhteelle. Näin ollen asiakkaan ja terapeutin kokema yhteistyön laatu on isossa roolissa. Narsisti on tavallisesti uusien ihmisuhteidensa alussa hyvin hurmaava ja rakastettava ja vaikeat piirteet näyttäytyvät vasta määrittelemättömän ajan päästä. Terapian edetessä ja asiakkaan haastavien piirteiden noustessa esiin voi terapiaan tulla uusia yllättävänkin negatiivisia tilanteita, jolloin terapeutin ammattitaito on koetuksella.

On tavallista, että narsisti keskeyttää hoidon nopeasti kokiessaan saaneensa tarpeeksi apua olotilaansa tai ongelmaansa. Alkuperäisen ongelman jäädessä kuitenkin vielä olemassaolevaksi, voi narsisti palata hoidon piiriin uusia ongelmia kohdatessaan. Näin ollen narsistin hoito voi koostua useista lyhyistä hoitojaksoista.

Schulman mainitsee suurimman hoidosta saadun hyödyn tavoitettavan niiden ihmisten kohdalla, joilla minimikriteerit 5/9 kohtaa narsistisen persoonallisuushäiriön diagnosoimiseksi eivät toteudu. Näillä henkilöillä on selkeitä narsistisia piirteitä, vaikka diagnoosiin tarvittavat kriteerit eivät täyty. Hoito voi olla hyvinkin kannattavaa, koska he pystyvät tiedostamaan heille itselleen sekä muille vahinkoa ja kärsimystä aiheuttavia käyttäytymisen piirteitään. He ovat myös motivoituneita omaan hoitoonsa ja heillä on sietokykyä kestää vastoinkäymisiä sekä nähdä omat aiemmin ylpeyttä herättäneet piirteet sittenkin vahingollisina.

 

Aikaisin puuttumisen hyödyt

Jos narsistityyppisiin piirteisiin puututtaisiin reilusti ennen teini-ikää, olisi henkilön mahdollisuudet oppia esimerkiksi myötätuntoa ja toisen huomioonottamista paremmat.

Narsistityyppisiä käyttäytymisen piirteitä voidaan nähdä jo alle kymmenenkin vuotiailla lapsilla. Näitä piirteitä ovat esimerkiksi empatiakyvyn heikkous ja tunnekylmyys.

Ehkäisevät toimenpiteet, nuorten käytöshäiriöihin puuttuminen ovatkin ensiarvoisen tärkeitä narsismin ja muiden persoonallisuushäiriöiden hoidossa. Aikuisiällä ongelmalliset käyttäytymisen piirteet ovat jo syvälle juurtuneita ja siten vaikeita, jopa mahdottomia hoitaa/muuttaa.

Sosiaalipsykologi Janne Viljamaa kertoo Narsistin lapsena -kirjassaan (2017) ihmisen luonnetta määräävän geeniperimä ja kasvatus. Narsisteista miehiä on selkeästi enemmän, yli kaksi kolmasosaa. Näin ollen geeniperimällä on merkitystä. Viljamaa sanoo, että jos lasta opetetaan jakamaan ja hänelle opetetaan sosiaalisia taitoja, voi olla etteivät narsistiset piirteet tule koskaan näkymään lapsessa selvästi. Viljamaa mainitsee myös liiallisen kurituksen sekä paapomisen tuottavan yhtä huonon lopputuloksen, piilevän narsismin saa tulemaan esiin molemmilla tavoilla. Kohtuus kaikessa.

Rakkaudelliset katseet, syli ja läheisyys, sekä kannustus ja hyväksyminen suojaavat lasta persoonan häiriintymiseltä ja antavat myös tärkeän tuen itsetunnon kasvamiseen, joka persoonallisuushäiriöissä on aina jäänyt vajaaksi. Itsetunnon ollessa vahva ei ihmisen tarvitse etsiä loputonta äärimmäistä ja ylikorostunutta kunniaa sekä hyväksyntää, niin kuin narsisti tiedostamattaankin tekee.

 

Tahtotila

Ihminen ei muutu, ellei itse sitä halua ja siihen aktiivisesti pyri. Edes taitava ammattilainen ei pysty muuttamaan ihmistä, ellei ihmiselle itselleen synny tavoitetta johon haluaa pyrkiä hyväksi katsomastaan syystä.

Narsistinen persoonallisuushäiriö estää usein ihmistä näkemästä itsessään vikoja tai puutteita. Omassa itsessään olevat puutteet ja viat ikään kuin siirretään toiseen ihmiseen, koska siellä niitä on helpompi katsella ja sietää. Toinen ihminen toimii peilinä narsistille.

Kun siirrän vikani sinuun, minun ei tarvitse nähdä, eikä kantaa niitä itsessäni ja niin minun on helpompi elää.

Kukaan ei pysty muuttamaan toista ihmistä, sen voi tehdä vain ihminen itse. Apua on tarjolla, mutta se pitää ensin ottaa vastaan.

 

Lähteet:

Duodecim nettilehti, ”Nuoruusikä ja psykopatia”, <www.duodecimlehti/nuoruusikäjapsykopatia/>, 27.5.2016

Narsistien uhrien tuki ry:n nettisivut, < ”Narsistin hoito pähkinänkuoressa”>, Gustav Schulman LL, psyk. erik. lääk., koulutuspsykoanalyytikko IPA (5.4.2011)

Hare Robert, Ilman omaatuntoa, Gilgames, 2004

Hryck Riitta, Ohut ja paksunahkainen narsisti, Psykoterapia- lehti, 2006, 25(1), 3—32

Stenberg Jan Henry, ”Persoonallisuushäiriöt” koulutusmateriaali, Psykoterapiakeskus Vastaamo, 12.3.2016

Viljamaa Janne, Narsistin lapsena – Pitkä tie itsenäisyyteen, Minerva, 2017