Väkivalta ei aina näy ulospäin

Se, mitä kodin seinien sisällä tapahtuu vuotaa harvoin ulos, ja silloinkin kun siitä näkyy merkkejä, on siihen hankala puuttua. Sen lisäksi, että väkivallan olemassaolo halutaan kiistää ja kieltää, törmää lähisuhdeväkivallan parissa useasti toteamukseen: ”En ole kokenut väkivaltaa, ei minua ole lyöty.” Keskusteluissa voi kuitenkin tulla ilmi, että kumppani on ollut kaksi viikkoa puhumatta, väkivallan tekijä käyttää liikkumiseen kodin takaovea väkivallan kokijan kohtaamisten välttämiseksi ja väkivallan tekijä syö omia ruokiaan, koska pitää kumppaniaan ällöttävänä.

Yhä uudelleen ja uudelleen on palattava siihen, mitä lähisuhdeväkivalta on. Se on paljon enemmän, kuin yksittäiset tai toistuvat fyysisen väkivallan teot.

Mitä lähisuhdeväkivalta tarkoittaa?

Lähisuhdeväkivalta tarkoittaa yleensä pari- ja seurustelusuhteessa tai perheessä tapahtuvaa väkivaltaa, mutta siihen kuuluu myös muissa läheisissä ihmissuhteissa tapahtuva väkivalta.

Lähisuhdeväkivallan muodot ovat moninaiset ja tunnistaminen vaikeaa, sillä ilmiö kietoutuu osaksi normaalia perhe- tai parisuhdearkea. Saattaa esimerkiksi olla kausia, jolloin väkivallan tekijä on rakastava ja huomioi läheiset esimerkillisesti. Sitten tilanne voi taas muuttua.

Väkivallan jaottelemiseksi on useita tapoja ja tarkastelun keskiöön voidaankin asettaa niin keino, kohde, mahdolliset taustatekijät kuin sekin, mitä väkivaltaisella käyttäytymisellä halutaan saavuttaa.

Väkivallalle voidaan antaa nimiä kuten: fyysinen, emotionaalinen/henkinen, taloudellinen ja seksuaalinen väkivalta tai vaino. Yhtä kelpaavia nimiä voisi olla kulttuurinen, systeeminen tai instrumentaalinen ja ekspressiivinen väkivalta.

Lähisuhdeväkivaltaa on kuitenkin kaikki se, mikä merkityksellisissä lähisuhteissa on tehty tahallisesti toisen satuttamiseksi ja loukkaamiseksi.

Lähisuhdeväkivalta on vallankäyttöä ja kontrollointia, joka herättää pelkoa toisessa ihmisessä. Tälle kaikelle yhteinen nimittäjä on myös se, että lähisuhdeväkivalta herättää kokijassaan tunteet syyllisyydestä ja häpeästä.

Saako voida pahoin ja saako sen sanoa myös ääneen?

Sen lisäksi, että ihmiset kipuilevat väkivallan tunnistamisen ja määrittelemisen kanssa, tarvitaan vahvistusta oman tunnekokemuksen ”oikeellisuudesta”.

Itsensä ja heränneen tunnekokemuksen kyseenalaistamisessa voi kaikua tekijän uhriaan syyllistävät sanat hulluudesta ja mielisairaudesta, ehkä jopa väkivallan ansaitsemisestakin.

Onko siis lupaa olla rikki ja vaurioitunut? Jos aiheutinkin tämän itse? Saanko voida huonosti, koska eihän haukku haavaa tee?  Sinulla on lupa. Tunteesi ovat totta.

Väkivalta jättää aina jäljen

Väkivallan yleisiä seurauksia kehollisten vammojen ja oireiden lisäksi ovat usein tunteiden väljähtyminen, toimintakyvyn kapeutuminen ja näköalattomuus. Minäkuvan muutokset, eristäytyminen ja yksinäisyys, sekä vaikeus osoittaa ja vastaanottaa hellyyttä ovat myös tavallisia seurauksia väkivaltakokemuksista.

Luottamus ihmisiin ja ihmisyyteen on kyseenalaistettu ja sillä minkälaista väkivaltaa on tapahtunut ja kuinka pitkään, on aina yksilöllisen merkitys väkivallan seurauksiin ja selviytymiseen. On kuitenkin tärkeä muistaa, että väkivalta jättää aina jäljen.

Sinä olet arvokas ja ansaitset olla kokonainen. Särkymätöntä ei olekaan, joten uskalla olla olemassa.