Osa 1: Pilvenkutoja. Kirjoittanut: freelancer-toimittaja, Susanna Lappalainen, julkaistu 28.3.2018.
Osa 2: Vuoristoradassa. Kirjoittanut: ensihoitaja, toimittaja, Heidi Holmavuo, julkaistu 4.4.2018.
Osa 3: Mahdoton mies. Kirjoittanut: kirjakaupan myymäläpäällikkö, Maria Louhela, julkaistu 11.4.2018.
Osa 4: Mahdoton mies matkustaa. Kirjoittanut: kirjakaupan myymäläpäällikkö, Maria Louhela, julkaistu 18.4.2018.
Osa 5: Eteisessä. Kirjoittanut: freelancer-toimittaja, Susanna Lappalainen, julkaistu 25.4.2018.
Osa 6: Mahdoton mies muuttaa. Kirjoittanut: kirjakaupan myymäläpäällikkö, Maria Louhela, julkaistu 21.5.2018.
Pilvenkutoja
Olipa kerran tyttö, joka lenteli taivaalla ja punoi pilviä yhteen. Mutta oikulliset pilvet eivät suostuneen kutojan juoniin, vaan haihtuivat suuntiinsa, eikä tyttö siitä piitannut. Hän nauroi vain. Kutojatyttö tahtoi viedä jotain ilostaan mukanaan pojalle, joka asui hänen kanssaan pienessä keltaisessa tuvassa metsän laidalla. Pojan siivet olivat vaurioituneet jo silloin kun hän oli aivan pikkuinen, siksi poika ei koskaan oppinut lentämään kunnolla eikä tahtonut opetellakaan. Poika istui tuvassa ja keräsi sumua puiseen arkkuun.
Tänä iltana poika oli kerännyt sumua niin paljon että koko pikkuinen tupa kolkko. Puut eivät syttyneet uunissa, eikä iltaruuan laittamisesta tullut mitään. Aamulla Pilvenkutojan siivet olivat raskaat, ja hänen oli vaikea nousta ilmaan. Silloin Sumunkerääjä pyysi tyttöä jäämään luokseen alas.
-On ikävää viettää koko päivä yksin, poika sanoi ja tyttö lupasi jäädä. Pilvenkutoja aukaisi tuvan oven ja ikkunat niin että aurinko pääsi sisälle ja haihdutti sumun pois.
– Eikö meillä ollutkin mukava päivä, sanoi Sumunkerääjä illalla.
– Niin olikin, mutta huomenna minä haluaisin taas mennä lentämään, Pilvenkutoja vastasi.
Silloin Sumunkerääjän kasvot synkkenivät. Hän otti maasta kiven ja heitti sen kohti tyttöä. Ja kivi satutti tyttöä siipeen.
– Jos sinä vielä kerrankin lennät, silloin minä revin sinun siipesi etkä enää ikinä ikinä voi nousta ilmaan, poika huusi ja hän oli niin vieras, että tyttö pelkäsi häntä. Kun Sumunkerääjä nukahti, Pilvenkutoja otti harteilleen lämpimän viitan, silitti nukkuvan pojan hiuksia ja poistui sydän raskaana keltaisesta tuvasta.
Pilvenkutoja kulki yön halki metsäpolkua pitkin tietämättä, minne aamulla päätyisi. Paksu viitta suojanaan hän päätti, ettei näyttäisi siipiään enää koskaan kenellekään. Pilvenkutoja nukahti suuren puun juurelle ja heräsi siihen, että joku katseli häntä.
-Kuka sinä olet?
Kysymyksen esitti nainen, jolla oli miekka kädessään. Hän katseli Pilvenkutojaa ystävällisesti. Pilvenkutoja nousi seisomaan ja kertoi nimensä. Hän varoi tarkasti näyttämästä siipiään.
-Voiko pilviä kutoa yhteen, nainen kysyi ja nauroi.
-Ei voi. Ihan hölmön hommaa se on, Pilvenkutoja vastasi.
Miekkanainen otti hänet luokseen asumaan. Kerran kävi niin, että Pilvenkutojan viitta putosi ja Miekkanainen näki, että hänellä oli siivet.
-Minä arvasin, että osaisit lentää. Miksi pidät siipiäsi piilossa?
Pilvenkutoja katsoi taivaalle. Hän avasi ikkunan ja koitti haavoittunutta siipeään. Vähän siihen sattui, mutta hän päätti silti yrittää. Ja Pilvenkutoja pysyi ilmassa, hän lensi hiukan ja varovasti. Miekkanainen hymyili, eikä ollut lainkaan kateellinen.
Kirjoittanut: freelancer toimittaja, Susanna Lappalainen
Vuoristoradassa
Meidän koko elämämme oli yksi vuoristorata, ylös ja alas kiihtyvällä vauhdilla kohti jyrkännettä. Välillä vauhdikkaammin, välillä hitaammin, mutta yhtä ja samaa pyöritystä se oli kuitenkin koko ajan. Olin kanssasi ajelulla, josta en nauttinut. Tiesin, että kun ojensit kätesi ja tartuin siihen, seuraavassa hetkessä kätesi oli aseesi, jolla ammuit niihin kohtiin minussa, jotka tiesit heikoiksi.
Rakastit minua silloin kun olin kipeä tai heikko, vihasit minua kun nousin sinua vastaan, olin vahva ja itsenäinen.
En halua puhua narsistisesta ihmisestä, vaikka tällainen varmasti kyseessä olikin. Puhun mieluummin vaikeasta persoonallisuudesta, sellaisen ihmisen kanssa minä elin usean vuoden ajan. Sinäkin varmasti tunnistat sen alun huuman, jossa eteesi kannetaan kaikki, olet maailman kaunein ja kumppanisi maailman onnekkain kun sai sinut. Alkuhuuma suhteessa on toki ihanaa, mutta siinä kohtaa me unohdamme kuunnella ne varoitusäänet, jotka taatusti soivat korvissa. Niin minullekin kävi.
Alusta saakka olin sitä mieltä, että tässä on jotain outoa ja torjuinkin tämän ihmisen muutaman kerran, koska kuuntelin omaa vaistoani. Sinnikkyys hänen osaltaan kuitenkin palkittiin ja annoin mahdollisuuden tutustumiselle.
En oikeastaan ehtinyt edes tajuta, että aikaa ei ollut kulunut montaakaan viikkoa, kun kannoit tavaroita asuntooni, puhuit entisistä kumppaneistasi halventaen, he kaikki olivat jollain tapaa henkisesti kipeitä ja epävakaita, samassa sivulauseessa saatoit mainita, että haluat kanssani lapsen pian. Puhuit minut aina sekaisin, hyvässä ja pahassa. Olisit halunnut ostaa puolet asunnostani siinä samassa hetkessä ja rakentaa omakotitaloa maalle. Onneksi nämä asiat eivät kuuluneet minun suunnitelmiin ja onneksi pidin pääni.
Mustasukkaisuus avasi silmäni
Ymmärsin nopeasti, että olit äärimmäisen mustasukkainen kaikesta – jopa ystävistäni, koirastani ja työstäni. Arvotit kaiken alapuolellemme. Kukaan ei ollut yhteydenpidon arvoinen. Överiksi menneiden mustasukkaisuuskohtauksien myötä aloin jossain vaiheessa tehdä omaa päänsisäistä eromatkaani. Väistelin liian usein lentäviä esineitä, kuulin olevani kipeä, itsekäs, narsistinen, hullu ja petin jokaisessa minuutin välissäkin, jona en kertonut missä olen.
Hulluuden aikaan saamat raivonpuuskat kehittyivät kokoajan isommiksi. Ei puhuttu enää pienestä sanaharkasta, vaan vuosisadan riidasta. Jos suolapurkki oli väärin pöydällä, tai jos en katsonut sinua tavalla, joka sinua miellytti, kun keskustelimme.
Minä aloin tehdä omaa eroani sinuun muutaman vuoden seurustelun jälkeen. Olin tehnyt päätökseni, sen toteuttaminen toki otti hetken aikaa, mutta olin päättänyt selvitä tästä voittajana. Halusin elämäni omiin käsiini, halusin jälleen arvostaa itseäni, niitä asioita joita tein ja viettää aikaa niiden ihmisten lähellä, jotka saivat minut nauramaan.
Kunnioita itseäsi
Meille kaikille tapahtuu elämässä menetyksiä ja asioita, joihin emme itse voi vaikuttaa. Ihmissuhteisiin kuitenkin voimme.
Kun koet elämässäsi asioita, jotka olisit halunnut jättää kokematta, on sinun pakko kääntää katseesi ja suunnata elämäsi ja energiasi toisaalle. Tuleen ei voi jäädä makaamaan, sillä siihen jääminen juuri olisi luovuttamista. Luovuttamista sen edessä, jolle et halua antautua.
Jokaisella meistä on oikeus valita, kenet päästämme lähellemme ja kenet suljemme kauemmas. On vedettävä selkeät rajat sille, mihin suostut ja mitä uhraat. On oltava tiukka. Sinun on pystyttävä pitämään elämänlangat omissa käsissäsi. Vain sinä päätät, mihin suuntaan elämääsi ohjaat ja minkä suunnan lopulta valitset. Maailma on täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka eivät löydä koskaan omaa suuntaansa tai eivät usko itseensä niinä hetkinä, kun uskoa todella tarvitaan. Muutoksen hetkiin tulee panostaa kaikki käytössä oleva energia ja ajatustyö.
Älä jää odottamaan, että toinen muuttuisi. Äläkä kuvittele, että pystyisit muuttamaan toisen ihmisen käyttäytymistä. Lapsi ei ole ratkaisu, yhteinen asuntolaina tai naimisiin meno vain pahentaa asioita. Omaa energiaansa tai elämäänsä ei kannata tuhlata toisen ihmisen muuttumisen odottamiseen.
Älä jää suremaan huonoa kokemusta – tee siitä vahvuus
Olen puhunut sadoille ihmisille kokemuksestani, haluan muistuttaa sinuakin:
Kaikille meille sattuu ja kaikille meille tulee tapahtumaan asioita, joita emme haluaisi kohdata. Itse tein kokemuksesta vahvuuden ja seison itsevarmempana elämäni edessä. Arvostan elämää ja ihmisiä ympärilläni, en jaksa enää valittaa pienistä arkisista asioista. Sietokykyni sille mitä olen valmis vastaanottamaan, on muuttunut ja hyvä niin. En siedä pahoja sanoja, en siedä huonoa kohtelua, koska minä arvostan itseäni. Seison selkäsuorassa ja olen jollakin tasolla myös kiitollinen kokemuksestani, se muutti asenteeni elämää ja ihmisiä kohtaan, tiedän nyt tarkemmin mitä haluan ja mitä annan toisille itsestäni.
Elämään kannattaa suhtautua kuin matkaan. Matkaan, jota on pitkään odottanut ja josta nauttii joka hetki. Vedä keuhkot täyteen vuoristoilmaa tai nauti miljoonakaupungin mukaansatempaavasta sykkeestä ja puhtaisiin hotellilakanoihin pujahtamisesta illalla. Joskus kun seisot vuoresi huipulla ja katselet näkymää alaspäin, katsot samalla elettyä elämääsi, ehkä siinä hetkessä ymmärrät paremmin polkujesi suuntien tarkoituksen. Näkymä huipulta on palkitsevaa katsottavaa, kunhan ensin malttaa kiivetä huipulle asti.
Kirjoittanut: ensihoitaja, toimittaja, Heidi Holmavuo
Mahdoton mies
Harkitsetko Mahdottoman Miehen ottamista ja mietit millaista elämä olisi hänen kanssaan? Niin, ovathan ne suloisia, etenkin alkuvaiheessa kun olet heidän Elämänsä Nainen, enkeli ja pelastaja. Mutta harkitse tarkkaan, sillä Mahdottomat Miehet vaativat yllättävän paljon aikaa ja jäädessään vaille huomiota ja valvontaa ne ryhtyvät helposti tihutöihin. Mahdoton Mies vaatii todella paljon ulkoilua, ja kuten pian tulet huomaamaan yksin häntä ei voi päästää. Mahdottoman Miehen ylläpito tulee myös yllättävän kalliiksi, mitä normaaleihin miehiin tottunut ei osaa monesti aavistaa. Puhumattakaan uudelleensijoittamisen vaikeudesta jos sitten kyllästyt vuoden päästä; kodinvaihtajiahan nämä useimmiten ovat. Sinä tuskin olet heidän ensimmäinen Suuri Rakkautensa etkä myöskään viimeinen, ellet sitten tykkää pitää tosi paksuja vaaleanpunaisia laseja ja omaat rajattoman hoivavietin ja olemattoman itsekunnioituksen. Millaista se arki sitten on Mahdottoman kanssa? Minäpä kerron vähän siitä.
Mahdoton mies on tosi antelias, ihan hirmu paljon anteliaampi kuin Perusmiehet, mistä syystä sinä aluksi joudutkin siihen harhaan että olisit jotenkin ainutlaatuinen. Rahapäivänä hän hemmottelee mielitiettyään kukkasin, vie ulos syömään, ostaa mitä vaan. Lapsille hän ostaa leluja ja herkkuja, merkkivaatteita ja puhelimia. Sanokaa nyt mitä haluatte? Mitä teini haluaa? Kai nyt jotain? Jonkun uuden pelin? Vapaa-aikana tehdään aina jotain erikoiskivaa, syödään hyvin, ostellaan ja huvitellaan. Vaude, mies joka tykkää shoppailla! Hän rakastaa tytärtäänkin niin paljon että hukuttaa tämän herkkuihin ja leluihin, vaikka tyttären pienet hampaat ovat vallan ruskeat; minkäs sille voi kun on perinyt huonon hammaslaadun!
Koska Mahdoton Mies on niin antelias sille päälle sattuessaan, ei häneltä pidä vaatiman kohtuuttomuuksia silloin kun hänellä ei ole rahaa. Eli noin 25 päivänä kuukaudessa. Ei pidä loukata hänen herkkää miehisyyttään kysymällä, sillä asian laidan saattaa helposti aavistaa sellaisista vastauksista kuten ’Kaappihan on täynnä ruokaa’ suunniteltaessa päivän ruokaostoksia. Ja sehän on totta; kaikenlaista syötäväksi kelpaavaa on kaappi pullollaan, ei muuta kuin luovuutta peliin! ’Minä olen kuule elänyt viikkoja / kuukausia syömättä / makaroonilla / nuudeleilla / kalapuikoilla / viinalla’, Mahdoton rehvastelee. Jep, on hyvä opettaa lapsillekin että elämä ei ole aina yhtä herkuttelua!
VINKKI; voithan aina myydä jälkeenpäin hänen ostamansa lahjat ym tavarat… Tästä syystä kannattaakin toivoa jotain kiinteää, mielellään arvotavaraa, silloin kun hän kysyy mitä haluat hän tarjoaa. Kukkia, baari-iltoja ja syötyjä ravintola-annoksia on nimittäin tosi hankala vaihtaa rahaksi jälkeenpäin. Tarjottujen ulkomaanmatkojen suhteen ole varovainen; ne lasketaan tulevaisuudessa ikuisesti mukaan hänen osuudekseen talousmenoihin.
Koska Mahdoton Mies pitää rahan tuomista hyödykkeistä hänkin joutuu useimmiten tekemään töitä. Paitsi tietysti jos hänen on onnistunut luikerrella ihan erityisen avosydämisen naisen sydämeen, jolle kauniit sanat ja kukkaset rahapäivinä riittävät. Silloin kun Mahdoton Mies on perheenpään asemassa, hän monesti joutuu osallistumaan leivän hankkimiseen pöytään. Koska hän on niin hurmaava ja vakuuttava puhuja, hän yleensä saa työn jota hakee, vaikka hänen työtodistuksensa ym paperinsa ovat kadonneet. Hän saa työn kuin työn puhumalla, samoin kuin hän saa iskettyä naisen kuin naisen halutessaan, hän vain tietää sen. Mahdoton Mies kertoo tämän sinulle leveästi virnistäen. Ai että se on taitava! Mahdoton Mies viihtyy paremmin naisvaltaisilla työpaikoilla, koska naiset katsovat herkemmin läpi sormiensa hänen joustavia aikataulujaan ja liukuvia työaikojaan ja pitävät hänen kauniista nappisilmistään. Ainakin jonkin aikaa. Parhaiten hänelle sopii työ, jossa hän voi tarpeen vaatiessa olla vähän kännissä, kuten trukin ajaminen yövuorossa tehtaalla tai vammaisten ohjaaminen ainoana työntekijänä. Ei ne vammaiset mitään huomaa.
Mahdoton Mies tekee töitä mahdollisimman vähän. Hän ottaa esim ilta- ja viikonloppupainotteisen osa-aikatyön, koska ei hän pidä aamuherätyksistä. Sitäpaitsi miksi raataa enemmän, kun kuitenkin 30 % menee ulosottoon? Mitä se mihinkään vaikuttaa että Nainen yrittää selittää moisen työn olevan aikalailla mahdoton lapsiperheessä. Perheelliselle 24h viikossa tulot ei vaan riitä. Paitsi jos aikoo jättää laskut Naisen maksettavaksi. Sitten kun Nainen vaatii että Mahdoton Mies maksaisi enemmän, Mahdoton Mies ulisee että johan hänen kaikki rahansa menevät perheeseen! Hänelle ei jää kuin satanen kuussa! Haluaako Nainen viedä senkin? Nainen tekee paljon töitä, hän pelkää jatkuvasti että perheen korttitaloa muistuttava talous romahtaa, hän ostaa kaiken minkä voi osamaksulla, joululahjat ja syntymäpäivät ja välttämättömän kodintekniikan ja autonkorjaukset ja lomamatkat. Nainen näkee öisin painajaisia joissa ponnistelee mudassa muttei pääse eteenpäin, asuu salaa isossa kummitustalossa joka meinaa kaatua niskaan, kissanpennut pitää pelastaa jne. Ilman unilääkkeitä hän tuskin nukkuisi lainkaan. Mahdoton Mies sen sijaan nukkuu pitkään, hänen työnsähän alkavat vasta kolmelta iltapäivällä. Hän viettää laatuaikaa itsekseen chättäillen ja musaa kuunnellen kun muut ovat koulussa ja hoidossa ja töissä. Se on valintakysymys millaisen työn ottaa! Hänellä on ihanasti aikaa vaikka käydä kaffella tai lounaalla jonkun frendin kanssa ennen töihinmenoa, onhan hän niin sosiaalinen. Vaikka jonkun kivan mimmin, kaverin kaverin, jonka hän bongasi fb:stä. Ihan huippu tyyppi ja tosi positiivinen, toisin kuin Nainen josta on tullut tosi negatiivinen.
Ei sinun oikeasti tarvisi huolestua raha-asioista, kyllä Mahdoton Mies aina jotain keksii! Johan se nyt jotain kertoo että hän on vieläkin hengissä vaikka on monesti luullut kuolevansa! Sinä taas aina pelkäilet, heittäytyisit luottamaan elämään, luet niin paljon niitä huuhaakirjojakin missä kehotetaan elämään hetkessä. Etkös mitään ole niistä oppinut! Rahaa tosiaan aina ilmaantuu sieltä täältä; Mahdottomat Miehet ovat nimittäin usein vähän kapinallisia luonteeltaan ja tottelevat yhteiskunnan ahtaita sääntöjä valikoivasti. He kasvattelevat tai myyvät kaikennäköistä vähän laitonta, mutta näistä asioista sinut pidetään ulkopuolella. Pääset niistä jyvälle siinä vaiheessa kun tutkit Mahdottoman puhelimen ja fb:n (samalla pääset kätevästi tutustumaan hänen haaremiinsa). Voi myös olla että kotoasi mystisesti häviää tavaroita, kuten vanhoja älypuhelimia. Niitä ei vain ole enää missään! Niin, se oli varmaan teini. Sellaisiahan ne teinit ovat, huokailee Mahdoton.
Kun Mahdoton Mies laittaa ruokaa, se on aina maailman parasta. Hän laittaa maailman parasta karjalanpaistia ja tekee maailman parasta perunamuussia ja kaakaota. Ruokaa tulee kehua vuolaasti, onhan se maailman parasta. Toisaalta hän ei laita ruokaa kovin usein, mutta onhan se ymmärrettävää koska maailman parhaan ruoan laitto on varmasti paljon työläämpi prosessi kuin tavallisen arkiruoan. Asuessaan itsekseen hän ei laita ruokaa ollenkaan; hän syö ulkona joka päivä. Tai ei syö ollenkaan; olut on hirmuisen täyttävää. Esim. silloin kun tapasitte hän oli juuri elänyt pelkällä alkoholilla niin kauan ettei ruoka edes pysynyt hänen sisällään.
Pyykin pesun viikosta toiseen soljuva tasainen rutiini menee Mahdottomalta Mieheltä yli hilseen. Hän ei vain muista niitä monimutkaisia sääntöjä, eikä koko likaisia vaatteita. Se pitää opettaa hänelle kerran kuukaudessa uudestaan. Hän kyllä muistaa pyykkikorin sijainnin, eli osaa oma-aloitteisesti laittaa likaiset vaatteensa sinne. Hyvä poika! Hän muistaa täyttää pyykkikorisi vaatteillaan vielä sittenkin kun olette jo eronneet. Ja niitä vaatteitahan riittää, sillä Mahdoton Mies tykkää ostella laadukkaita kledjuja. Pitäähän itseään kunnioittaa! Mahdottomalla Miehellä on enemmän vaatteita kuin koko muulla perheellä yhteensä. Hänellä on pari sataa bändipaitaa mistä hän on ylpeä. Ne ovat tosi siistissä pinossa hänen vaatekaapissaan, (toisin kuin esim laskut joita ei edes avata tai jotka jätetään johonkin pöydänkulmalle suoden niille mahdollisuus häipyä näköpiiristä; hups heijaa, se on hävinnyt eli sitä ei ole olemassa). Jos muistutat häntä asiasta pyykinpesu (huom, tosi hellävaraisesti, ettei hänen herkkä maskuliinisuutensa vaurioidu ja ettei hän vaan aktivoidu juomaan viinaa), saat alkumökötyksen jälkeen pariksi päiväksi innokkaan pyykkärin; kaikki on pesty, katsoppas! Myös kaikki puhtaat vaatteet ja pyyhkeet ja villasukat joita ei ollenkaan olisi tarvinnut pestä mutta lojuivat ympäri asuntoa. Onpa hän ollut ahkera! Kyllä on ihme jos et nyt ole tyytyväinen! Nyt saadaan pari päivää hengitellä hyvin kosteutettua sisäilmaa kun pyykkiä kuivuu joka tuolin nojalle ja oven karmeilla. Tämän reippausjakson jälkeen pyykit vaipuvat taas unohduksiin hänen mielessään (paitsi jos joku hänen lempivaatteensa on kadonnut; siitä kuulustellaan kaikkia perheenjäseniä). Ja se onkin tavallaan ihan hyvä, ainakin omien valkoisten vaatteidesi kannalta.
VAROITUS: Yhtäkkinen oma-aloitteinen pyykkäys- ym kotihommainnostus on selkein merkki Mahdottoman Miehen pakosuunnitelmista Funlandiin; Hän ei vain ole uskaltanut kertoa siitä, ei ehkä myöntää edes itselleen. Hän on ehkä juuri ollut raittiina piiiitkäään eli lopun ikäänsä eli noin kolme viikkoa. Hän ehkä mainitsee jotenkin pienesti tyyliin aikovansa lähteä keskustaan moikkaamaan yhtä frendiä jota ei ole nähnyt tooosi pitkään aikaan… Anttia. Koodisana Antti. Antti on kunnon mies, Nainen pitää Antista. Antti on yhtä kunnollinen kuin karjalanpaisti. Ole varuillasi jos Mahdoton Mies lähtee tapaamaan Anttia! Välillä paljastuu jälkikäteen että Antti onkin ollut Emmeliina. Joka tapauksessa hän siis tulee olemaan poissa päiväkausia ja näin ehkäistäkseen jälkiseuraamuksia hän tekee kotihommia ’varastoon’.
On yksi kotihomma mitä Mahdoton Mies pitää tärkeänä; kukkien kastelu. Hän rakastaa huonekasveja! Hän hommaa kotiisi paljon huonekasveja! Joskus hän jopa kasteleekin niitä mutisten ja päätään pyöritellen; kuinka sinä olet päästänyt kukat kuivumaan, ai jai sinä senkin laiskimus! Joka kevät hän suunnittelee kukkien ruukkujen vaihtamista, mutta se on vähän sama homma kuin pyyhkijöiden vaihto autoon ettei se oikeasti toteudu ellet sinä tee sitä.
Ollessaan hyvällä tuulella, tai halutessaan miellyttää Naista joka alkaa osoittaa jo vähän kyllästymisen merkkejä, Mahdoton Mies järjestää Naiselle yllätyksen kun tämä tulee töistä kotiin. Hän laittaa kodin nätiksi. Eteisen kengät sievään riviin, sohvatyynyt ja nallet järjestykseen. Itsellesihän on se ja sama missä asennossa kengät eteisessä ovat kunhan jokaiselle löytyy tarvittaessa pari, sama on nallejen ja sohvan pikkutyynyjen kanssa. Ne eivät ole asioita jotka joka päivä on pakko tehdä, kun ei koko päivänä juuri olla edes kotona. Se mikä merkkaa on ne päivän välttämättömät hommat jotka tekee joku muu tai sinä työpäivän jälkeen jos joku muu ei ole tehnyt. Syöminen on tällainen asia; perheessä pitää olla ruokaa tarjolla joka päivä. Perheen aikuiset suunnittelevat mitä kukin syö ja missä, ja kuka ne ruoat ostaa ja valmistaa. Joka päivä ei voida syödä ulkona, paitsi jos ollaan tosi rikkaita. Mahdottoman Miehen kanssa syödään ulkona monta kertaa viikossa, vaikka ollaan kuilun partaalla koko ajan, koska jotenkin koko elämä muuttuu semmoiseksi epäselväksi sumpuksi ettei Nainen pysty enää ajattelemaan järkevästi. Jos kumpikin tekee vuorotyötä, ruoanlaitto vaatii vielä enemmän suunnittelua. Kengät ja nallet eivät edistä ruoan valmistumista vaikka ne olisivat kuinka sievässä rivissä. Palavat kynttilät, suitsukkeet ja Mahdottoman lempibändin uusi levy jonka Mahdoton on laittanut soimaan sinua ilahduttaakseen, eivät vie nälkää kun tulet väsyneenä töistä kotiin, vaikka ne tarjoiltaisiin pusujen kera. Ehkä saat myös viinilasin kouraasi; Mahdottoman Miehen kanssa arkikin on yhtä juhlaa! Kyllä sinun luulisi olevan tyytyväinen! Ja lapsethan sanoivat tunti sitten ettei ole nälkä, niin mitäpä sitä ruokaa laittamaan. Kun äiti tulee kotiin, heillä on heti kauhea nälkä. Sinä käyt laittamaan sitä ruokaa ja tunnet syyllisyyttä siitä että olet kiukkuinen, olethan niin kovin rakastettu.
Perinteiset ’miestenhommat’ eivät myöskään kuulu Mahdottoman Miehen vahvuuksiin. Jos taloudessa jotain pitää korjata, kasata tai ripustaa seinälle, se olet sinä joka sen tekee. Kenkkuilevat tietokoneet, digiboksit ,astianpesukoneet ym laitteet… -Se on rikki, toteaa Mahdoton Mies. Se on yksi hänen vakiolauseitaan. Olemalla sitä mieltä hän luistaa velvollisuudesta tutkia vian mahdollista korjattavuutta. Toisaalta jos on kyse hänen omista musiikinkuunteluvehkeistään, niistä hän ymmärtää paljonkin ja esim muuton jälkeen ne ovat ensimmäinen asia jotka on kytketty paikoilleen.
Mahdoton Mies voi myös innostua ostamaan Ikeasta vaikka kivan hyllyn CD:illeen, mutta siihen se jää. Siihen eteisen lattialle, se paketti. Kantoihan hän sen sisälle, herranen aika, ei kai nyt kaikkea tarvi heti tehdä? Ensin paketti lojuu eteisessä viikon. Sen jälkeen kyllästyt ja kannat sen johonkin vähän sivumpaan lojumaan. Joku päivä puolen vuoden kuluttua kysyt aikooko hän koska kasata hyllyn. On tietenkin noloa ettei hän ole niin tehnyt, onhan hän mies, joten hän avaa paketin samantien. Mutta kuinka yhdessä CD-hyllyssä voikaan olla niin monta osaa ja pitkät ohjeet? Hetken hän haeskelee vasaraa ympäri asuntoa ja pyytelee apuasi. Mihin olet piilottanut vasaran? Et kuitenkaan ehdi auttaa juuri nyt, sinulla on muita hommia, hänen pitäisi selviytyä ihan yksin, joten pian hän luovuttaa. CD-hylly jää lojumaan leikkihuoneeseen, ja nyt ne kaikki penteleen osat ovat levällään. Hyvä Mahdoton Mies, sinä kuitenkin yritit!
Semmoista siis on arki Mahdottoman Miehen kanssa. Juhlat ja lomat, niistä sitä vasta olisikin kerrottavaa! Jos innostuit niin oman Mahdottoman hommaaminen on nykyään tosi helppoa; netti ja baarit on niitä pullollaan!
Mutta muista että vika ei ole hihnan toisessa päässä kun on kyse Mahdottomista Miehistä.
Kirjoittanut: kirjakaupan myymäläpäällikkö, Maria Louhela
Mahdoton mies matkustaa
Oletko koskaan lomaillut Mahdottoman Miehen kanssa? Ne eivät olekaan mitään tavallisia reissuja, ne ovat Ihan Mahdottomia matkoja! Palaat uutena ihmisenä. Mikään ei palaa ennalleen Mahdottoman loman jälkeen. Vasta silloin tiedät mitä on olla loman tarpeessa. Joudut ehkä vaihtamaan fb-statuksesi ja selittelemään kaikille. Ja hommaamaan turvalukon. Ehkä myös uuden puhelimen kun Mahdoton Mies on sen takavarikoinut ja hukannut uhattuasi soittaa poliisille, ja koska hän oli sadan promillen humalassa niin ei hän jälkeenpäin muista mitä sille puhelimelle teki… Mutta eipäs mennä heti kohokohtiin!
Mahdoton Mies pitää kovasti matkustelusta, onhan hän äärimmäisen ekstrovertti luonne; yes, ihmisiä, kokemuksia, äksoniä, nautintoja, nautintoaineita, lisää, herkkuja, shoppailua, aurinkoa… Tylsän arkinaamarin voi heittää narikkaan ja akut latautuu!
Mahdoton Mies valmistautuu lomamatkaan seuraavilla hokemilla:
1.Mihinkäs reissussa nyt rahaa tarvisi!
Reissua edeltävänä päivänä:
-Ottaisitko kulta mulle vähän sitä vippiä, mitä sähän lupasit!
-No ihan varmasti en luvannut, mitään semmoista ei ole ollenkaan puhuttu!
-No minä en sitten lähde ollenkaan, sanoo Mahdoton Mies ja menee sängylle makaamaan.
-No äläpä lähde, sanoo Fiksu Nainen ja lähtee yksin.
Paitsi että Fiksu Nainen ei esiinny tässä tarinassa, joten Mahdoton Mies pääsee reissuun.
VAROITUS: Sellaisiakin reissuja on tehty joissa Mahdoton Mies maksaa miltei kaiken. Hänhän on todella antelias silloin kun ei ole PA. Mutta suostuessasi hänen maksettavakseen allekirjoitat Mahdottoman Miehen Mahdottomassa Maailmassa sopimuksen, jolla vastaavasti suostut maksajaksi aina kun hänellä ei ole rahaa, epämääräiseksi ajaksi.
2.Mitäs reissuun nyt mukaan tarvisi?
Ihme vouhotusta tosiaan kun pitää ottaa niin paljon tavaraa mukaan, saahan ne sitten ostettua paikan päältä jos jotain tarvii!
Paikan päällä:
-Annatko sitä aurinkorasvaa / muuta rasvaa / maitohappopillereitä / lääkkeitä / opaskirjaa / laturia / hiuslenkkiä / harjaa / pesuainetta…) Ok; tämä pätee usein myös Perusmiehiin.
Reissusta pitää sen sijaan ostaa uusi laukku kaikille niille tuliaislle ja huippuedullisille hankinnoille joita Mahdoton Mies tekee. Hän niin pitää tuliaisista ja eksoottisista koriste-esineistä! Kannattaa ostaa kun halvalla saa laatua! Ajatella että aidot Ray Banitkin hänelle tarjoutui tilaisuus ostaa, ihan rannalla maatessa joku kaupustelija tuli ja myi hänelle! Kyllä nyt taas säästettiin!
Reissut Mahdottoman kanssa voivat olla ihan kivojakin, tai ainakin joka reissussa voi olla kivojakin osia. Ilman lapsia ainakin. Ulkomailla kukaan ei tunne niin tavallaan Mahdottoman Miehen kanssa on jopa helpompaa kuin kotinurkilla, kun on hyväksyttävää olla koko ajan pienessä humalassa. Kun voi jättää arjen taakse, syödä ulkona, shoppailla koko päivän, käydä jollain keikalla… Silloin hän on parhaimmillaan. Jos Mahdottoman Miehen kanssa pitää lähteä reissuun niin varminta on kaupunkiloma aikuisporukassa. Laivoissa tai mökeissä jotka ovat korvessa on aina se huono puoli että sieltä ei pääse pakoon. Risteilyalukset ovat hieman ahdistavia paikkoja normaaleillekin ihmisille selvinpäin saati sitten alkoholistille; on vaara että Mahdoton ottaa liikaa, Nainen hermostuu ja tulee jättäneeksi hänet. Mahdoton ei suostu jätettäväksi vaan pitää mielitiettyään hytissä vankina päivän pari. Jos siinä samalla ollaan nuorisoporukan valvojina niin se kaikki huutaminen jne syöpyy kyllä mielen syövereihin niin että tulee ikimuistoinen reissu!
VINKKI: Älä hyvä ihminen jätä Mahdotonta tilassa josta et pääse pakenemaan. Voin kertoa selkeät ohjeet siitä miten hänet kannattaa jättää, mutta se on sitten ihan oma tarinansa.
Kerran Mahdoton Mies vei perheen kesälomamatkalle etelään. Perheeseen kuului silloin raskaana oleva tyttöystävä ja tämän varhaisteini poika. Oi kuinka kiva matka olisikaan tiedossa! Kaksi viikkoa pilkkahintaan Välimeren lämmössä! Lämmintä tosiaan piisasi; 45 astetta, rutikuivaa ja hiekkaista koska oli heinäkuu. Reissussa oli varmaan ihan mukaviakin hetkiä, ja jos Mahdottomalta Mieheltä kysytään niin reissuhan oli tosi kiva, mitä nyt hänelle sattui se juttu mutta hänhän pyysi pojalta anteeksi, tarviiko sitä enää muistella! Jos tyttöystävältä kysytään niin päällimmäisenä muistona reissusta on ahdistus Mahdottoman juomisesta. Menomatkalla Mahdottomalla oli ihan kauhea krapulakiukku koska hän oli ollut pois kotoa ryyppäämässä muutaman vuorokauden; entäs sitten, hänellähän oli alkanut kesäloma! Eikös se nyt riitä, että hän hommasi heille tämän reissun, parin päivän varoitusajalla. Jo nyt on kumma kun mikään ei riitä! Ei kai se että tyttöystävä on raskaana tarkoita, että hänen pitäisi päivystää mahan vieressä kotona koko loma? Eikös nyt vielä ehdi tavata frendejä ja ottaa rennosti! Lentokentällä tyttöystävää hävettää, koska Mahdoton näyttää ja haisee likaiselta kiukkuiselta juopolta joka räjähtää ihan justiinsa, ja hän itse mahoineen ja poikineen näyttävät juopon raukkaparalta perheeltä. Lentokoneessa Mahdoton on niin kiukkuinen ettei tyttöystävä uskalla pyytää päästä vessaan, vaikka vauvamaha painaa virtsarakkoa, koska se tarkoittaisi sitä että Mahdottoman pitäisi nousta ylös ja päästää hänet ohitseen.
Kun on päästy kohteeseen asiat menevät pari päivää ihan ok, kai. Tarkoittaa että Mahdoton ei ole liian humalassa, ainoastaan ärsyttävässä hekottavassa humalassa. Sitten tyttöystävä saa yhden päivän ihan omaa aikaa; hän osallistuu ohjatulle linja-autoretkelle joka sisältää paljon historiallisia kohteita. Ihanaa! Pojat aikovat mennä vesipuistoon.
Tyttöystävä tulee retkeltä hotelliin ensin, menee kylpyyn; voi kuumuutta! Jossain vaiheessa hän kuulee kun pojat tulevat, ja sitten alkaa tapahtua; Mahdoton mies hyökkää kylpyyn hänen seurakseen! Tyttöystävä suuttuu; mies satuttaa häntä ja on sitäpaitsi ihan kännissä! Tyttöystävä menee olohuoneeseen, jossa poika itkee; Mahdoton on vesipuistossa alkanut juoda aikuistenjuomia kun ne olivat niin halpoja! Matkalla hotelliin Mahdoton oli huomannut prätkätallin ja ’käynyt vähän juttelemassa, koska on hyvä tutustua paikallisiin’. Ja sopinut niiden kanssa jotain. Mahdoton on kutsunut paikallisen moottoripyöräjengin hotellihuoneeseen bileisiin! Ja toki ostanut jotakin hmm laitonta.
Seuranneiden parin päivän ja yön tapahtumat eivät ole tyttöystävän muistissa loogisessa järjestyksessä. Hän riitelee Mahdottoman kanssa. Tiukkaa viinaa nauttineena Mahdoton on ihan kammottava hirviö; hänen kauniit lempeän ruskeat silmänsä tummuvat mustiksi kiiluviksi aukoiksi ja niistä irvistää itse paholainen. Sellainen henkilö ei ole sopivaa seuraa kenellekään selväpäiselle, saati pikkupojille. Niinpä tyttöystävä pitää pojan ja itsensä poissa hotellista. Hän lähtee pojan kanssa syömään kahdestaan. Illalla he palaavat varovasti hotelliin; respassa on viesti Mahdottomalle. Tyttöystävä ottaa ja hävittää sen; se on niiltä prätkähemmoilta. Mahdoton on onneksi häipynyt hotellihuoneesta, tyttöystävä nukkuu makuuhuoneessa pojan kanssa ja laittaa oven kiinni.
Aamulla Mahdoton löytyy sammuneena sohvalta pullojen ja poltettavien nautintoaineiden ollessa levällään ympäri olohuonetta. Tyttöystävä kaataa viinat viemäriin kuten hän aina tekee tällaisissa tilanteissa. Ihan vaan kiusallaan, saahan se tietysti haettua uusia mutta joutuupahan näkemään vaivaa ensin. Tyttöystävä pysyttelee pojan kanssa poissa hotellilta koko päivän, he lähtevät pitkälle päiväretkelle mahdollisimman kaukaisille rannoille ja uskaltautuvat hotelliin vasta illalla nukkumaan; Mahdoton on taas häipynyt. Näin mennään pari päivää ja yötä, tyttöystävä soittelee matkanjärjestäjälle mahdollisuuksista lähteä heti kotiin, vaihtaa hotellia tms. mutta mahdollisuudet olisivat liian kalliita koska on kiireisin sesonki. Pojan vuoksi hän pysyy ulkoisesti tyynenä. Se on kyky jonka oppii kun elää tarpeeksi kauan Mahdottoman kanssa; pitämään yllä ulkokuorta joka hymyilee, keskustelee, toimii ja käyttäytyy täysin normaalisti, hoitaa lapset ja työt, eikä kukaan aavista että sisin on riekaleina ja koko elämä hyrskyn myrskyn, jokainen hengenveto ahdistaa ja tulevaisuus on kuin musta aukko.
Sitten hulluus on ohi; Mahdoton herää aamulla ja on taas se kiltimpi versio itsestään. Hän katuu ja pyytää anteeksi, myös pojalta. Hän tarjoaa kaiken pari päivää ja iloitsee, koska lomaa on vielä monta päivää jäljellä! No, puhelimen hän hävitti siinä sekoillessaan, mutta eipä hän halunnutkaan olla riippuvainen mistään puhelimesta! Hänen kyllä pitäisi soittaa Suomeen parista asiasta… Tyttöystävä tietysti lainaa puhelintaan. Olipa ihana loma, ihan paras; näin Mahdoton sanoo jokaisesta reissusta.
Matkustusvietin Mahdoton on perinyt isältään. Mahdottoman Miehen isä oli myös ihan Mahdoton. Isällä oli tapana viedä perhe, eron jälkeen vain pojat tai joku heistä risteilyille ja etelänmatkoille. Näillä reissuilla isä oli kännissä koko ajan, välillä lomakassa meni isän kurkusta alas kokonaan ja pojat saivat nähdä nälkää. Sitä häpeän ja katkeruuden ja traumojen määrää minkä hän perinnöksi pojilleen jätti! Kuitenkin pojat muistelevat isää huumorilla, eivät vihaa uhkuen. Samanlaisella mustalla huumorilla kuin minä Mahdotonta Miestä. Sodan jälkeisellä sukupolvella ei ollut tapana käydä terapiassa, liekö sellaista silloin vielä ollutkaan, ja tuolloin 70-80-luvulla katsottiin vielä olevan ihan ’normaalia’ että isät ovat kännissä lomat ja vapaa-ajat. Tai ainakin katsottiin toiseen suuntaan. Mutta se on vähän niin, että seuraava sukupolvi jatkaa samalla mallilla minkä heille jätät. Halusit tai et. Sieltä ne isien opetukset kumpuaa alitajunnan syövereistä vaikka kuinka vastustelisit ja yrittäisit olla täysin päinvastoin. Niinpä myös Mahdoton Mies unelmoi kaikista kivoista reissuista joita hän rakkaansa ja perheensä kanssa tekee, ja niille reissuille lähdetään AINA ajatuksella että TIETENKIN ollaan selvinpäin, mikään muu ei tule kysymykseenkään, onhan lapsia matkassa! Onneksi maailma menee eteenpäin; sodan käyneiden lapsenlapset voivat katkaista perheensä kierteen kukin omalta osaltaan jos heillä on tarpeeksi halua ja ymmärrystä. Virtahevon synnystä on nykyään niin paljon tietoa saatavilla, eikä terapiassa käynti ole enää välttämättä häpeä. Kenellekään ei tarjota ilmaiseksi niin hyvää ja perusteellista hoitoa kuin alkoholisteille. Jos sitä haluaa ottaa vastaan. Alkoholismi on erittäin narsistinen sairaus; kaikki narsistit eivät ole alkoholisteja mutta alkoholistit ovat usein melko narsistisia.
Kirjoittanut: kirjakaupan myymäläpäällikkö, Maria Louhela
Eteisessä
Ehkä se oli se hetki, jolloin ymmärsin kirkkaasti mitä en halua.
Hetki, kun astuin sisälle Keltaisen Talon viileälle kuistille ja näin kuihtuneen pelargoniat ikkunalaudalla ja multaisia, rikkinäisiä lenkkareita ja saappaita vaaleaksi maalatulla lautalattialla, jota peitti räsymatto.
Sillä hetkellä tiesin, että oli virhe palata. Ulkona satoi kaatamalla, halusin kääntyä ja antaa sateen valua päälleni, halusin kävellä vetisen ruohon halki matkahuollon pysäkille ja odottaa linja-autoa, joka veisi minut Kaupunkiin.
Mies laski kätensä harteilleni ja sanoi:
Tervetuloa.
Hiuksistani valui vettä olohuoneen persialaiselle matolle. Täällä pitäisi imuroida, mutta minä en enää haluaisi tehdä sitä.
Minä lähden.
Ääni ei kuulostanut omalta, ja samalla se kuulosti enemmän omalta kuin koskaan. Sanoin mitä halusin, ilmoitin sen noin vain. Mies tarrasi käteeni kuin pelästynyt lapsi. Hän katsoi minua lempeästi ja surullisena, sanaakaan sanomatta hän veti minut syliinsä, painoi pääni vasten puuvillaista paitaansa, silitti hiuksista ja oli niin lämmin ja tuttu. Tutumpi kuin muut. Hän ei enää löisi minua. Hän on ajatellut asioita, kun olin poissa. Hän haluaa, että teemme kaiken toisin, yritämme molemmat elää niin ettei tarvitsisi riidellä. Molemmat. Hän suuteli minua ja johdatteli ylös portaita, kompastelematta, epäröimättä, riisui vaatteeni ja halu lähteä väistyi tullakseen taas aamulla takaisin, kun kaikki hyvä oli jo kulutettu loppuun.
Katoin aamupalaksi leipää, voita, juustoa, teetä, jugurttia ja mysliä hetkeä ennen kuin mies heräsi.
Tiesin miehen olemuksesta, jännittyneestä asennosta, että tänään hän ei sano haluavansa minulle kaikkea sitä hyvää, mitä hän vielä eilen halusi.
Keskusteluun. Tai yksinpuheluun. Miten vain. Se alkaa nyt:
Jäin sitten työttömäksi. Se paskafirma ulkoistettiin jonnekin vinkuintiaan.
Niin, sanoin.
Rahat alkaa olla vähissä.
Niin, nyökkäsin.
Talon katto on heikossa kunnossa eikä kotivakuutus korvaa sitä, koska ne vedättää asiakkaita ja sanoo, ettei se kuulu niiden korvattavaksi saatana.
Niin, kuiskasin.
Tää rötiskö homehtuu ja mä sairastun, täällä ei voi kohta elää, jos tätä taloa ei saa korjattua saatana, täällä ei voi elää, täällä saa keuhkoinfektion, ei pysty hengittämään kun saatana vesi tippuu katosta, vittu perkele ja lääkäriin menin yksityiselle kun ei muutakaan enää täs paskamaas oo ja maksoin itteni kipeeks ja lekuri sanoo et joo kato noit hoito-ohjeita netistä. Netistä!! Eikö se ammattitaidoton paska osaa ees tehdä mitään palkkansa eteen, kun mä valitan etten saa henkee ja mitä mun pitäisi tehdä niin se sanoo et kato netistä saatana kun EI OLE RAHAA ei mitään turvaa, ei mitään turvaa että voisi luottaa elämään, ei mitään näköaloja saatana.
N-niin…, peräännyin.
Miks meillä syödään vaan tätä paahtoleipää eikä ruisleipää, ei ihme, ettei pysy kunnossa, kun pitää syödä näin epäterveellisesti etkö sä osaa ostaa ruisleipää mitä? Etkö? Etkö sä erota ruisleipää vehnäpullasta eikö oo mitään tajua…
Sähän noi oot ostanut…, väitän vastaan.
Niin tietysti minä kuka muukaan täällä mitään ostaa, minä ostan ja sä vaan loisit täällä, menisit töihin ja toisit rahaa, sä et voi vaan elää mun rahoilla, sä olet vastuussa tästä niin kuin minäkin, eikö me sovittu että me ollaan niin että molemmat yrittää. Molemmat!!!
Mä voin toki lähtee pois, nousin tuoliltani.
Vittu sä et lähe muualle pois kun työkkäriin. Sä meet työkkäriin ja hankit töitä.
Ei siel oo töitä.
No vittu myyt ittees.
Mä lähden pois.
Hah hah, mihin sä meet, kuka sua muka haluaa elättää, kun sä et mitään töitä osaa tehdä, laiska lehmä, sä et lähde minnekään.
Peräännyin keittiön ovelle, en juossut. Yritin olla niin tavallinen kuin tavallinen voi olla, rauhallinen ja tyyni. Nousin rappuset ylös, hyvin äänettömästi, otin esiin laukun ja hyvin hyvin hiljaa, kädet vapisten pakkasin mukaan mitä hyllyllä sattui olemaan, paitoja sukkia alushousuja neuleen. Piilottaisin laukun rappujen alle, muistaisin lisätä mukaan ulkotakin ja kengät, jotta voisin tarvittaessa juosta ulos paljain jaloin, nappaisin laukun rappujen alta ja pukisin kengät naapuritalon ikkunan alla, mies ei satuttaisi minua siinä kohtaa, missä joku voisi nähdä.
Ajattelin kauas mutta olin vielä yläkerrassa, vapiseva käteni vasta ojentui ottamaan hyllyltä vaaleanpunaista t-paitaa ja sukkia ja…
Kuulin miehen askeleet. Suljin kaapinoven, tyrkkäsin laukun sängyn alle, olin istuvinani sängyllä, olin lukevinani lehteä. Ja kun hän tuli, sanoin hei, eihän riidellä. Sanoin unohtaneeni alakertaan jotain, nousin ylös. Mies tarrasi käsivarteeni.
Joskus ihminen hakeutuu juuri sellaisen seuraan jota pelkää.
Luin lauseen en-muista-mistä-lehdestä ja se iski minuun kuin hämähäkki saaliiseensa. En halunnut, että se olisi ollut totta minun kohdallani. Sade jatkui, pisarat tiivistyivät ikkunaan, sade ropisi peltikattoon niin rauhallisesti.
Katto vuotaa perkele.
En tiennyt mistä, mutta niin täytyi olla, koska mies sanoi niin. Minä olen yli-ihminen. Minä voin tehdä mitä haluan. Hahaha. Mies sanoi, miten asiat olivat ja niin ne olivat ja piste.
Mies piteli käsivarresta. Hänen katseensa oli vieras. Se ei ollut edes samalla tavalla vieras kuin aikaisemmin kun hän oli lyönyt minua, se oli eri lailla vieras ja siksi niin pelottava, etten tiennyt mitä siitä seuraisi.
Mies irrotti otteensa, ja hänen äänensä oli pohjattoman surullinen.
Älä lähde. Mä tapan itteni, jos sä meet.
Tuon uhkauksen olin kuullut monta kertaa. Sateen rummutus vaimeni. Kaikki päättyisi aikanaan, myös tämä epäröinti. Jonain päivänä minäkin olisin vapaa.
Kirjoittanut: freelancer-toimittaja Susanna Lappalainen
Mahdoton mies muuttaa
Mahdottomalle Miehelle koti on pyhä, ja sen menettäminen hyvin tuskallista. Mahdoton Mies ei tosiaan muuta mielellään! Hän kuitenkin joutuu muuttamaan tuon tuosta, onhan hän ihan Mahdoton (asuin)kumppani ja vuokranmaksaja. Hän alkaa myös hyvin herkästi kutsua kodikseen jonkun muun kotia jossa hän majailee, ilman minkäänlaista sisäistä tarvetta osallistua oman osuutensa edestä asumismenoihin. Miksi hänen pitäisi mitään maksaa, eihän hänen anneta edes muuttaa virallisesti osoitettaan tänne!
Usein muutto tulee akuutisti eteen siksi että hän on vähän liian usein häipynyt nauttimaan alkoholia ynnä muuta frendien kanssa. Tällöin muuttoilmoitus tavoittaa hänet kesken rentoutusreissun esim tekstiviestinä; ’Sulla ei ole tänne mitään asiaa paitsi hakemaan tavarasi!’ Niinkin on sattunut, että hän palaa kotiinsa tällaiselta reissulta huomatakseen, että Nainen on muuttanut pois. En edes viitsi kertoa mitä kaikkea Mahdoton sille asunnolle teki palattuaan kotiin josta nainen oli salakavalasti häipynyt… Sen jälkeen Mahdoton ei halunnut tehdä omaa kotia pitkään aikaan, hän kiersi mieluummin asunnottomana frendien nurkissa. (Tämän hän kertoo sinulle ensitreffeillänne, ja silti otat hänet asumaan luoksesi. Aikas järjetön juttu johon syytä mietit ehkä lopun elämääsi). Naisen häipyminen tarkoittaa että Mahdottomalla itsellään on myös pian muutto edessä, sillä Nainenhan on se joka kodin on ylläpitänyt. Pikapuolin alkaa postiluukusta tipahdella niitä valkoisia kirjekuoria missä kinutaan häneltä rahaa, eli laskuja, ja ei hän tietenkään niitä maksa, koska on kauhean järkyttynyt hylätyksi tulemisesta! Ilkeät ihmiset kun eivät anna armoa vaikka hänellä on vaikeaa!
Välillä Mahdoton Mies on siitä onnellisessa asemassa että muuttaa uuden tyttöystävän luo; silloin se tapahtuu vauhdilla! Kamat (=vaatetta ja tavaraa, joihin suurinpaan osaan liittyy joku muisto, ei niinkään käyttöesineitä) haetaan sukulaismiehen pakettiautolla frendin luukusta missä Mahdoton Mies on majaillut asunnottomana. Sukulaismies on leppoisa kaveri joka iskee sinulle silmää ja nauraa, että Mahdotonta näkee aina kerran vuodessa kun tämä tarvii muuttoapua! Mahdoton Mies toteaa että hän ei ole halunnut tehdä itselleen uutta kotia koska edellisen menetys oli kuin avoin haava! Mutta nyt, nyt kodille voi antaa mahdollisuuden! Kamat lapataan sukkelaan vaikkapa jätesäkkeihin, paitsi tietenkin ne kallisarvoiset CD:t, sadat ellei tuhannet, joiden epäjärjestykselle rypistetään otsaa; frendi tai joku frendin frendi on kohdellut niitä kaltoin. Mutta onneksi hän pääsee nyt pois siitä luukusta, siellä on niin huonot energiatkin! Oi, meillä tulee olemaan aivan ihana elämä yhdessä! Hän ei ole koskaan ollut näin rakastunut! Kuinka hän saikaan taas uuden mahdollisuuden juuri kun oli aikeissa juoda itsensä hengiltä kun elämä oli kohdellut häntä niin kaltoin! Kaikki on Uuden Naisen ansiota, Nainen on parantanut ja pelastanut hänet! Nainen on oikea enkeli! Tästä naisesta tulee hänen vaimonsa, tämän naisen kanssa hän haluaa lapsia, mitään ei meiltä tule puuttumaan! Se edellinen Nainen puhui aina niistä lapsista, mutta todellakaan hän ei sen kanssa niitä halunnut…
Muuttaminen on Mahdottomalle Miehelle vaikeaa silloinkin, kun hänen hartaasti haluamansa vauva on tulossa ja tarvitaan isompaa asuntoa. Jos muutat Mahdottoman Miehen kanssa tästä syystä, niin koita kestää. Ensinnäkään Mahdoton Mies ei ymmärrä miksi pitäisi muuttaa, koskaan, jos on joku kämppä missä jo asutaan. Mitä siitä että vanhassa asunnossa on portaat ja uudessa olisi hissi? Ihmiset asuvat vauvojen kanssa ilman hissiä ihan hyvin! Ai että työlästä viedä vaunut kellarin vaunuvarastoon luiskaa pitkin ja kantaa sitten vauva ja ostokset toiseen kerrokseen? No niin ne ihmiset vaan tekevät! Miten niin tarvitaan vauvalle huone? Voihan se vauvansänky olla tässä olohuoneessa (jossa on jo parivuodekin). Mitä muuta vauva muka tarvii, ei se nyt kovin paljoa vie tilaa!
Muuttoa edeltävä päivänä tullaan kotiin juhannusreissulta. Sinulla on paniikki, koska niin paljon on pakkaamatta. Mahdoton Mies taas vetää olohuoneen verhot kiinni ja ryhtyy nukkumaan; hän on kiukkuinen ja karmeassa laskuhumalassa juotuaan melkein koko yön jotain tiukkaa viinaa kyläpaikassa. Kotimatkan hän kiusasi kännissä 10-v poikaasi takapenkillä. Sinä ajoit, tietenkin; kun olet raskaana, olet itseoikeutettu kännikuski. Koko pitkä matka juhannusruuhkassa oli riitelyä, kunnes hän onneksi sammui. Hän ei ymmärrä miksei olisi voitu jäädä vielä juhlimaan. Kun pakkaat kotona tavaroita Mahdoton Mies makaa sängyllä, poikittain. Jostain syystä hän nukkuu humalassa aina poikittain. Huutaa vastalauseita kun avaat verhot, jotta näet pakata olohuoneesta. Kiusaamme häntä! Ihan tahallaan, jo on kumma kun ei saa levätä! Joudut pyytämään 10-v poikaasi auttamaan tuon tuosta. Poika kysyy ”miksei toi auta yhtään?”, itku kurkussa. Silloin vihaat häntä ehkä eniten.
Muuttoa varten Mahdoton Mies pyytää ihan puoli päivää vapaata töistä. Onhan hän joutunut auttamaan niin paljon viime viikkoina. Sinäkin aikana hän valittelee miksi tahti pitää olla niin kamala, ja pakenee mieluusti töihin jättäen sinun sukulaismiehet kantohommiin loppupäiväksi. OK; hän on pyytänyt yhden ystävänsä avuksi tuolle puolelle päivälle. Illalla hän saapuu töistä keskelle kaaosta mutta on niin rasittunut ja kauhuissaan kaaoksesta, jossa ei ole tilaa heittäytyä pitkäkseen, että häipyy vähän rentoutumaan. Pakkoko niitä tavaroita on saman tien purkaa! Ottaisit sinäkin edes joskus rennosti, raskaanakin vielä ja rehkii koko ajan! Jättää sinut mahasi ja pikkupojan kanssa laatikoiden keskelle. Ihan sama, ajattelet. Parempi kun häipyi; enemmän 10-vuotiaassakin on miestä.
Sitten on niitä muuttoja, kun yrität saada hänet häipymään luotasi. Se ei olekaan ihan pikkuhomma. Kun ei ole luottotietoja ja ihminen on itsekäs, mukavuudenhaluinen, laiska paskiainen, häntä on hyvin hankala ajaa vaadittavaan prosessiin. Muuttoon pakotettuna Mahdoton Mies on mahdottomimmillaan. Hän suorastaan antimuuttaa; ei tee mitään valmisteluja, ei pakkaa, ei hommaa laatikoita eikä vapaata. Hän kerää energiaa juomalla tavallistakin aktiivisemmin alkoholia. Koska hän ei edes halua muuttaa, miksi hänen pitäisi mitään tehdä! Ehei, hänhän se on tässä uhri; miksi hänen pitäisi pakata tavaransa kun hän ei edes halua lähteä? Päinvastoin; koko ahdistava homma saa hänet niin herkäksi, että hänen on pakko häipyä kuuntelemasta painostusta ja keskittyä tyynnyttämään mieltään alkoholilla, musiikilla ja frendien seuralla. Onneksi on ystävät! Ja musiikki!
Homma etenee esimerkiksi näin; Äitisi (eläkkeellä oleva säästeliäs yksineläjä) antaa Mahdottomalle kahden kuukauden takuuvuokran. Eli maksaa sinut ulos typerästä korkeakorkoisesta lainasta jonka Mahdoton Mies otti nimissään teille yhteiseksi (hän oli silloin saanut luottotietonsa takaisin. Hetkeksi). Tuohon lainaan hän vetosi siitä lähtien joka ikinen kerta kun oli riitaa rahasta; kuinka sinä olet hänelle niin paljon velkaa! Vaikka maksoit kiltisti sen 150 € kuussa kunnes hän tuli liian Mahdottomaksi. Sinä olet äitiysrahalla kotona ja hoidat 95 % laskuista, eli tuommoinen avulias parin tonnin laina ei ihan loputtomiin kestä kattamaan kaikkia perhe-elämän kustannuksia hänen osaltaan. Jep, ei siinä ole mitään järkeä eikä logiikkaa. Tällaisista asioista Mahdottomien Miesten kanssa käydään jatkuvaa kinaa. Iskeppä pöytään jotain laskelmia, laita vaikka sähköpostina, niin että olet laskenut kaikki ’yhteiset’ menot ja jättänyt hänen osuudestaan kokonaan pois poikasi, poikahan ei ole hänen lapsensa, ja tyttärenne osuudestakin pyydät häntä maksamaan vain puolet, niin ei se käy! Hän ei edes tajua pääsevänsä vähemmällä kuin mitä miehen kuuluu! Sinä olet ahne verenimijä ihan miten päin tahansa niitä numeroita pyörittelet! Eikä hän sitä paitsi ymmärtänyt siitä laskelmasta yhtään mitään ähäkutti! Tämä oli tarkoitettu loukkaukseksi sinulle. Sitäpaitsi missä on se paperi, kun silloin kerran kahden kuukauden ajan kirjoitettiin (sinä kirjoitit) ylös kaikki mitä kumpikin osti ja maksoi! Missä se paperi on? Sinä olet sen hävittänyt, koska huomasit että hän maksaa niin paljon enemmän! Se paperi on näytetty hänelle jo pari kertaa, olet laskenut kaiken ja siitä näkee hyvin että hän maksaa palkkapäivänään jonkun isomman ruokaostoksen ja ehkä yhden laskun, jotain ulkona syötyä ja lahjoja joita ei olisi tarvinut ostaa, ja lopun aikaa sinä kannat ruokaa ja tavaraa kaupasta tasaiseen tahtiin). Mutta eihän hän muistanut kirjoittaa kaikkea ylös! Ei niin, sinä kirjoitit hänen puolestaan hänen ostoksensa, kyselit päivän lopuksi paljonko meni rahaa kun hän kävi kaupassa. Olisit kauheasti halunnut itsekin nähdä olevasi väärässä, että hän tosiaan osallistuisi enemmän kuin kuvittelit. Koko prosessi oli sinulle niin työläs lisähomma, että luovuit siitä parin kuukauden päästä). Niin se velka minkä hän otti teille; nyt ei siitä velasta järjen nimissä tarvisi enää kuulla, kun on sukukin jo värvätty maksamaan hänet ulos elämästäsi. Mutta kyllä sinä saat kuulla vielä viiden vuoden päästäkin kuinka hän elätti tyttärensä ja sinun poikasikin.
Eli muutto siis tapahtuu; Mahdoton Mies ihan itse löytää asunnon. Hyvä poika, kyllä sinä osaat kun vaan tahdot! Mahdoton Mies onnistuu vakuuttamaan naisen, joka asunnon omistaa, kunnollisuudestaan ja hädänalaisuudestaan; On tullut ero, ja Mahdoton Mies tarvii asunnon itselleen ja tyttärelleen. Nainen ei jostain syystä tarkista luottotietoja ja vóla! Homma lähtee liikkeelle. Paperit tehdään, pankissa Mahdoton Mies saa äitisi maksamaan vielä ensimmäisen kuun vuokrankin takuuvuokrien lisäksi. Nyt sinun on tosiaan turha enää valitella ettet saanut lapsena pianotunteja ja ratsastustunteja, kyllä äitisi nyt on maksanut ne takaisin! Itse muuton lähestyessä Mahdoton Mies alkaa ihan Mahdottoman kenkuksi, ei pakkaa itse yhtään mitään, kiukkuilee ja äksyilee ja on pois ja syyttää sinua perheen hajottamisesta. Pakkaat siis kaiken hänelle valmiiksi, kirjoitat laatikoihin mitä ne sisältävät. Ihan piruuttasi kirjoitat yhteen laatikoista ’First Aid Kit’ ja ostat sinne kivasti tiskiharjan, tärkeimmät pesuaineet ja peseytymisaineet, rätit ja foliot ja leivinpaperit ja sokeria ja suolaa ja kahvia ja vessapaperia… Tässä vaiheessa jotenkin vielä kuvittelet hänen käyttävän niitä, ja että onhan hänellä oikeus saada mukaan jotain kodinhoidon perusaineita mitä uudessa kodissa heti tarvitaan. Niin, sinä olet ihminen ja säälit häntä, kaiken jälkeen. Myöhemmin opit ettei hän yksin asuessaan siivoa saati syö, hänhän vain juo ja kuuntelee musaa. Kun muuttohetki koittaa, olet maksanut urheilulliselle teinillesi 50 €, jotta hän tarjoutuu kantoavuksi Mahdottomalle Miehelle, mitä ei saa tietenkään kertoa tälle sillä se tekisi valtavan särön hänen herkkään miehiseen itsetuntoonsa ja saattaisi saada hänet lopettamaan muuttamisen. Mainittakoon että poikasi pitää Mahdottomasta ja auttaa ihan mielellään, vaikka tällä onkin se toinen puoli. Mahdottomalla ei nimittäin ole ketään apunaan. Niin suunnattomasti hän häpeää sitä että jälleen kerran tulee heitetyksi pihalle. Itse et ole kotona muuton tapahtuessa, eikä tytär tietenkään.
Homma etenee esimerkiksi näin; Äitisi (eläkkeellä oleva säästeliäs yksineläjä) antaa Mahdottomalle kahden kuukauden takuuvuokran. Eli maksaa sinut ulos typerästä korkeakorkoisesta lainasta jonka Mahdoton Mies otti nimissään teille yhteiseksi (hän oli silloin saanut luottotietonsa takaisin. Hetkeksi). Tuohon lainaan hän vetosi siitä lähtien joka ikinen kerta kun oli riitaa rahasta; kuinka sinä olet hänelle niin paljon velkaa! Vaikka maksoit kiltisti sen 150 € kuussa kunnes hän tuli liian Mahdottomaksi. Sinä olet äitiysrahalla kotona ja hoidat 95 % laskuista, eli tuommoinen avulias parin tonnin laina ei ihan loputtomiin kestä kattamaan kaikkia perhe-elämän kustannuksia hänen osaltaan. Jep, ei siinä ole mitään järkeä eikä logiikkaa. Tällaisista asioista Mahdottomien Miesten kanssa käydään jatkuvaa kinaa. Iskeppä pöytään jotain laskelmia, laita vaikka sähköpostina, niin että olet laskenut kaikki ’yhteiset’ menot ja jättänyt hänen osuudestaan kokonaan pois poikasi, poikahan ei ole hänen lapsensa, ja tyttärenne osuudestakin pyydät häntä maksamaan vain puolet, niin ei se käy! Hän ei edes tajua pääsevänsä vähemmällä kuin mitä miehen kuuluu! Sinä olet ahne verenimijä ihan miten päin tahansa niitä numeroita pyörittelet! Eikä hän sitä paitsi ymmärtänyt siitä laskelmasta yhtään mitään ähäkutti! Tämä oli tarkoitettu loukkaukseksi sinulle. Sitäpaitsi missä on se paperi, kun silloin kerran kahden kuukauden ajan kirjoitettiin (sinä kirjoitit) ylös kaikki mitä kumpikin osti ja maksoi! Missä se paperi on? Sinä olet sen hävittänyt, koska huomasit että hän maksaa niin paljon enemmän! Se paperi on näytetty hänelle jo pari kertaa, olet laskenut kaiken ja siitä näkee hyvin että hän maksaa palkkapäivänään jonkun isomman ruokaostoksen ja ehkä yhden laskun, jotain ulkona syötyä ja lahjoja joita ei olisi tarvinut ostaa, ja lopun aikaa sinä kannat ruokaa ja tavaraa kaupasta tasaiseen tahtiin). Mutta eihän hän muistanut kirjoittaa kaikkea ylös! Ei niin, sinä kirjoitit hänen puolestaan hänen ostoksensa, kyselit päivän lopuksi paljonko meni rahaa kun hän kävi kaupassa. Olisit kauheasti halunnut itsekin nähdä olevasi väärässä, että hän tosiaan osallistuisi enemmän kuin kuvittelit. Koko prosessi oli sinulle niin työläs lisähomma, että luovuit siitä parin kuukauden päästä). Niin se velka minkä hän otti teille; nyt ei siitä velasta järjen nimissä tarvisi enää kuulla, kun on sukukin jo värvätty maksamaan hänet ulos elämästäsi. Mutta kyllä sinä saat kuulla vielä viiden vuoden päästäkin, kuinka hän elätti tyttärensä ja sinun poikasikin.
Koska tarkoitukseni ei ole mollata Mahdotonta Miestä vaan pidättäytyä faktoissa, kerron, että saatat saada yöllä viestin ”Kiitos!” -koskien First Aid Kittiä. Mahdoton Mies ei ole paha. Välillä hän yllättää. Siis positiivisesti.
Edellä luetelluin keinoin Mahdoton Mies on mahdollista poistaa kodistasi, mutta se vaatii sinulta huolellista suunnittelua ja ennakointia, ja joudut itse näkemään hirmuisesti vaivaa ja tekemään suurimman työn. Myöhemmässä vaiheessa tosin (nämä tyypit jotenkin luikertelevat aina uudestaan asumaan / olemaan luoksesi) et enää jaksa välittää, koska olet oppinut, että mitä enemmän häntä auttaa, sitä rumempi yleensä on kiitos, eli miksi olla kiva, kun kuitenkin saat palkinnoksi olla ruma ahne sadistinen psykopaatti, läheisriippuvainen jonka pitäisi jatkaa sitä terapiaa. Sinänsä mielenkiintoista on haukkua läheisriippuvaista eli alkoholistin uhria läheisriippuvaiseksi; vähän sama kun ensin hakkaisi jonkun pyörätuoliin ja sitten haukkuisi tätä vammaiseksi. Järkevien keskustelujen sijaan on tuloksekkaampaa yksinkertaisesti odottaa seuraavaa kertaa, kun hän esim. yhtäkkisesti häipyy toiseen kaupunkiin hengailemaan frendien kanssa ja unohtaa jonkun läppärin sun muun vempaimen kotiin. Menet vähän lukemaan hänen viimeaikaisimmasta sosiaalisesta elämästään, mikä on aina yhtä pöyristyttävää ja kuvottavaa kaikkine kauniiden naisten imeline iskemisyrityksineen / onnistumisineen… Siitä saat sopivan vimman heittää hänet lopullisesti elämästäsi ulos. Sitten vaan lataat puhelimen ja messengerin täyteen sellaista vihaa ettei herra Mahdotonkaan pysty samaan. Olet oppinut häneltä psykopaattikommunikoinnin taidon, ja koska olet fiksu tyttö ja hyvä oppimaan mitä tahansa, osaat halutessasi olla ihan ensiluokkaisen vittumainen akka. Paljon taitavampi kuin Mahdoton Mies! Kukas se sanoikaan, että huono oppilas, joka ei ylitä mestariaan? Kuulostaa tietysti pöyristyttävältä, mutta narsistin kanssa pitkään hengaillessa muuttuu helposti itsekin vähän narsistiksi.
Ei se elämä helpota sinulla senkään jälkeen kun Mahdoton on pois, ainakaan jos teillä on yhteinen lapsi. Nyt alkaa nimittäin Mahdottomalla hyvin epävakaa elämänvaihe ja kun et enää pysty vahtimaan mitä siellä tapahtuu on lapsen luovuttaminen hänelle tosi jännittävää! Voit huokaista helpotuksesta suurin piirtein siinä vaiheessa, kun hän on löytänyt seuraavan Elämänsä Rakkuden, missä ei onneksi mene montaa kuukautta; silloin hänen huomionsa kääntyy pitkälti pois sinusta. Paitsi että nyt on sinun vuorosi olla Se Hullu Exä, jota voi käyttää sylkykuppina aina, kun joku asia harmittaa. Uusi Nainen on jonkin aikaa niin rakkauden sokaisema, että uskoo kaiken mitä Mahdoton sanoo. Ja kun Mahdottomalla on joku joka katsoo häntä ihailevasti, on hän Mahdottomassa Maailmassa voittanut ja sinä hävinnyt. Kiristä hermosi, lukitse korvasi, pidä suusi säpissä ja kommunikoi vain asioista ilman minkäänlaista tunnelatausta. Ympäröi itsesi ihmisillä joihin luotat. Nauti kodin ja arjen rauhasta. Pidä huolta itsestäsi. Lue kirjoja aiheesta. Mene terapiaan ja vertaistukiryhmään. Muista, että ainoastaan kaltaisesi ymmärtävät mitä olet kokenut! Muista myös, että tasapainoisen lapsen kasvattamiseen riittää yksi täyspäinen aikuinen ja sinä olet sellainen vaikkei se aina siltä tuntuisi.