Ehkä huomenna

Herään aamulla, syötän lapset,
otan sakset ja mietin:

ei tänään,
ehkä huomenna.

Lähetän tytön kouluun,
repussa balettitossut,
mun pikku ballerina.

Otan veitsen ja kokeilen terää –

ei tänään,
ehkä huomenna.

Lähetän sut töihin,
musta salkku, suutelen ovella.
Kiipeän katolle, ihana tuuli. Helppo homma.
Ehkä huomenna.

Jos sä et tänä yönä menekään
mun tytön huoneeseen.
Mä toivon ja toivon ja toivon
että tänä yönä et mene,
ja kaikki on hyvin.

Mä näen unta, jossa mä tapan sun äitisi ja isäsi ja siskosi ja mä ammun ja ammun ja hakkaan ja hakkaan.

Jos sä menet tänä yönä
mun tytön huoneeseen.

Mä teen sulle hyvin
jos et mene mun tyttöni huoneeseen.
Se ei sovi sun luonteeseen,
sä et ole sellainen mies, josta lehdissä puhutaan,
sä oot mun mies ja kiltti ja hyvä
älä mee mun tytön huoneeseen.
Mielessäni pyydän ja rukoilen ja kerron kaikille.

Mutta en mä niin kuitenkaan tee,
mä lyön tätä pientä balleriinaa
ja sanon, ettei saa kertoa kellekään.
Ei milloinkaan.

Mä kuvittelen, että tänään on se päivä,
se päivä että me lähdetään, mun tyttöni ja minä
eikä ikinä tulla takaisin,
mutta ei me ikinä lähdetä.

Ei tänään.
Ehkä huomenna.

-Sofi Oksanen, Liian lyhyt hame- kertomuksia keittiöstä, 2011, Silberfeldt Oy.


Ajatteletko

Ajatteletko häntä vielä,
häntä josta valehtelit
Ajatteletko aamuisin,
kun jaat kanssani kahvin
Ajatteletko iltaisin
kun viikkaat lakanoitamme,
odotat vieraitamme,
graavaat kalaa keittiössämme
ja minä varjostan kädelläni silmiäni.

Ajatteletko häntä silloin kun
lasket kätesi ristiselkääni,
ja kätesi raskas risti
saa painoni nousemaan,
vaikka ongin minkä ehdin
korvakorujeni koukuilla,
minkä ehdin, ongin sinua
olemalla kysymättä
ja minä varjostan kädellä silmiäni.

Ajatteletko häntä
kun odotat minua kadulla,
odotat minun tulevan,
odotat unta vierelläni,
kun otat minut kainaloosi,
ajatteletko hänet siihen,
siksikö ranteesi värähtää,
siksikö

Ja minä ajattelen ja odotan lunta

Ajatteletko häntä vielä,
häntä josta valehtelit
Ajatteletko aamuisin,
kun jaat kanssani kahvin

-Sofi Oksanen, Liian lyhyt hame- kertomuksia keittiöstä, 2011, Silberfeldt Oy.


Yritän kirjoittaa perheelleni

Yritän kirjoittaa perheelleni,
kaikenlaista tapahtuu.
Arkki pysyy puhtaana,
arki ei.
Silti yritän kirjoittaa perheelleni.

Väsymys rapisee ripsissä,
muille teille ilkeä polku kutsuu,
uni jäi vuoteeseen,
vuoteeseen josta lähdin,
josta kävi kutsu ilkeille poluille,
ei koskaan enää meille

Silti yritän kirjoittaa perheelleni,
kaikenlaista tapahtuu.
Keskustelen radion kanssa
kuin tupa olisi täynnä vieraita,
keitän kahvia pannullisen
vaikka kuppeja on yksi.
Odotan aihetta arkilleni,
yritän kirjoittaa perheelleni.

-Sofi Oksanen, Liian lyhyt hame- kertomuksia keittiöstä, 2011, Silberfeldt Oy.


Jätän nyt talon

Jätän nyt talon, jota en haluaisi jättää,
kodin, josta en haluaisi lähteä.
Huoneen, joka on nähnyt raukat ja rakastajat,
jossa raskas kätesi niskassani
piteli minua pitkään

Enkä jää
Enkä jää

Viimeisenä iltana juon kivuliaille sydämille
tässä talossa tuskasta täyttyneille tuhkakupeille
tässä talossa rikotuille laseille
tässä talossa lukematta jääneille kirjoille
kirjoittamatta jääneille kirjeille
juomatta jääneille maljoille
nauramattomille nauruille

Enkä jää
Enkä jää

Viimeisenä iltana juon ja
jätän ohjeet tuleville,
lapun jokaisen oven pieleen,
ohjekirjat koneiden viereen

Jätän talon liimaamalla lappuja
pesukoneen avaushanoista,
takan pelleistä ja jonkun kissasta
joka livahtaa avoimista ovista
ja sängyn alle nukahtaa
– älä unohda sitä sisään

Jätän nyt kodin, jota en haluaisi jättää.
Jätän viimeiset askeleet pihatielle,
jätän roskat tien viereen.

Enkä enää jää.

-Sofi Oksanen, Liian lyhyt hame- kertomuksia keittiöstä, 2011, Silberfeldt Oy.

Vastaa