Selviytymistarina lapsuudesta

Yksi varhaisimmista muistoistani on kun tallustimme loskassa äitini ja sisarteni kanssa pitkin katuja. Sanoin etten jaksa enää, ja haluan kotiin – jolloin äitini sanoi, ettemme voi mennä kotiin koska isä on uhannut tappaa jokaisen joka astuu kynnyksen yli. Olin silloin kolmevuotias. Menimme sukulaisille, sain levätä, tilanne meni ohi.

Isäni oli humalassa äkkipikainen. Hänellä oli tapana lyödä nyrkkiä pöytään ja antaa mitä erilaisimpia määräyksiä sekä rikkoa astioita heittelemällä niitä toisen pään ohi seinään.

Koitin vältellä häntä parhaani mukaan. Kuusivuotiaana päätin muuttaa naapuriin. Kun naapurissa ei saanut enää leikkiä, lähdin tuntemattoman kaverin matkaan. Sieltä minut haettiin kotiin. Sen jälkeen sain tarkat kellonajat, kuinka kauan kotoa saa olla poissa ja koska pitää tulla kotiin. Jotta varmasti osaisin kellon oikein, lähetti isä minut viideksitoista minuutiksi ulos. Jos olisin tullut myöhässä takaisin, olisin saanut piiskaa.

En tullut myöhässä. Tulin ajoissa, aina. Olin superkiltti, ja yritin olla näkymätön. Teeskentelin nukkuvani. Opin lukemaan mielialoja ja olemaan ärsyttämättä. Jos olin vanhempieni mittapuulla tottelematon sain tukkapöllyä ja seisoa nurkassa. Kerran kolmivuotiaana sain remeliä, isä löi pepulle niin, että jäi punaiset jäljet. Kysyin vanhemmiltani miksi sain selkääni kun jo pyysin anteeksi kahvikuppien rikkomista – eikö ollut mitään, millä olisin välttänyt selkäsaunan ja eikä anteeksi pyytämällä saakaan anteeksiantoa?

Pakenin. Mökillä pakenin aitan vintille lukemaan vanhoja Aku Ankkoja, tai merelle soutelemaan yksikseni. Välillä otin kiikarit mukaani ja lähdin metsään katselemaan lintuja, vaikka en oikeastaan niistä välittänytkään. Talvella vietin aikaa kavereiden kanssa, tuntikausia. Kävelimme pitkin katuja.

Opin olemaan itkemättä. Pienenä itkin yksin sängyssäni hiljaa, mutta noin viisivuotiaana päätin etten enää itke koska en halunnut kiinnittää huomiota itseeni. Vasta aikuisena, oltuani monta vuotta naimisissa olin lopulta eheytynyt niin paljon että pystyin itkemään uudestaan – mutta vieläkin itken hyvin harvoin. En halua näyttää sitä jos minuun sattuu.

Opin lukemaan toisten mielialoja, ja tarpeen vaatiessa valehtelemaan. Isäni ei koskaan halannut minua selvin päin, vain humalassa. Opin olemaan värähtämättä kun hän humalaisena halasi ja valehtelemaan, kun kysyi rakastinko isääni. Murrosikäisenä kerran katselin häntä humalassa ja ajattelin, että hän on piru, paholainen ja että vihaan häntä.

On varmaan psyykelle vahingollista ettei saa ilmaista omia tunteitaan. Kun on turvallisinta olla tuntematta mitään. Ajattelin, että olen kuin mänty, joka kasvaa kallioisella luodolla pelkällä tahdonvoimalla. Kun ei ole multaa, ei sadetta – on vain merivettä ja tuulta, ja kallio. Kuin ihmeen kaupalla mänty ei anna periksi vaan kasvaa silti. Joku katsoo sitä ja miettii onpa se kaunis eikä näe muuta. Ajattelin, että minä olen sellainen mänty. Vaikka on millaiset olot, kasvan vain.

Opin kuuntelemaan äitiäni, kun hän halusi purkaa minulle elämänsä tuskallisuutta ja opin mikä on oikea vastaus siihen pitäisikö minun mielestäni hänen erota. (Hän ei tosiasiassa koskaan halunnut kuin yhdenlaisen vastauksen, eli ei. Ja perustelun piti olla se, että haluamme elää sekä isän että äidin kanssa. Kun kerran erehdyin vastaamaan väärin istunnosta tuli kolme kertaa pidempi kuin tavallisesti. Näitä terapiaistuntoja meillä oli kerran kuussa ja ne kestivät tunteja. Vasta hyvin paljon myöhemmin opin että tämäkin on vain yksi henkisen väkivallan muoto.)

Äitini tapasi sanoa ettei juominen mitään, onneksi ei ole väkivaltaa. Mutta isäni uhkasi minua virka-aseellaan kolmasti ja sanoi tappavansa, jos en tottele häntä. Kolmannella kerralla olin jo lukiossa ja näin hänestä läpi ettei hän tarkoita sitä todella ja lähdin ulos kävelemään. Äitini sitten juoksi perään ja sanoi, että isä on uhannut tapaa itsenä jos en tule kotiin.

Pelko tuntuu vatsassa möykkynä. Se tuntuu keuhkoissa tunteena ettei pysty hengittämään. Alle kouluikäisenä yritin lopettaa elämäni olemalla hengittämättä. Makasin hiljaa sängyssäni paikallaaan ja mietin miten ihanaa olisi jos minua ei olisi. Jos minua ei olisi, ei olisi pelkoakaan.

Aikuisena olen miettinyt miksi isäni halusi pelotella minua. Oliko se vain vallan tunne kun toiset pelkäsivät vai oliko vain ajatus että lasten pitää oppia pelkäämään jotta ovat ns. kuuliaisia.

Selvin päin isäni oli heikko mies, jolla oli huono itsetunto. Paras muistoni isästä on kun hän kertoi hauskoja juttuja vanhoista ajoista.
Isääni piti osata auttaa talon töissä ilman, että apua pyydettiin. Jos piti nostaa vene maihin, siitä sanottiin aamulla tai pari päivää ennen. Tämän jälkeen piti koko ajan tarkkailla koska veneen nosto tapahtuu ja rientää välittömästi paikalle auttamaan. Muuten isäni nosti veneen marttyyrimäisesti yksin ja sai selkänsä kipeäksi. Selän kipeytyminen oli tietysti syy ryypätä. Niin kuin mikä tapansa huono uutinen. Tai se, että joku odotti isältä jotain.

Isä oli arvaamaton, eikä aina ollut sovitussa paikassa sovittuun aikaan. Jos hän ei pitänyt jostain asiasta, hän meni ja ryyppäsi. Ja sitten perhe sai taas mennä pitkin seinänvieruksia varpaisillaan.

Äitini aina siivosi isäni jäljet. Illalla oli oksennusta ja sotkua lattialla, matot rutussa ja haiseva alleen laskeva känniläinen. Seuraavana aamuna oli siistiä, ja asiasta ei perheen ulkopuolella tai isän kanssa puhuttu. Viinat olivat kaapissa, kaappi oli lukossa ja avain kaapin päällä. Avaimeen sai koskea vain isäni.

Viinaa oli kyllä muuallakin, halkopinon kätköissä, vaatehuoneen sokkelin sisällä ja jopa vessanpöntön säiliössä. Kun tulin murrosikään, laimensimme juomat ja laitoimme vettä joukkoon ja pullot takaisin. Pulloja ei voinut ottaa kokonaan pois, koska siitä seurasi hirveä mekastus ja huuto.

Isäni syytti isosiskoani murrosikäisenä laivoissa huoraamisesta, vaikka sisareni käytti aikansa seurakuntanuorissa. Päätin, että minua ei syytetä ja pukeuduin säkkeihin – pitkiin maahan asti ulottuviin hameisiin ja löysiin puseroihin. Olin lukiossa kun aloin meikata.
Kun olin pieni tyttö hame tarkotti sitä että pitää istua hiljaa paikoillaan ja olla sotkematta vaatteita, hienoa juhlamekkoa. Isälläni oli erittäin inhottava tapa kommentoida “ettei meillä hameväki määrää”. Murrosiästä asti olen tykännyt käyttää – varsinkin töissä – pelkästään housuja.

Olin mallioppilas. Äitini isoin huoli oli, että kulutan aikaa liikaa lukemalla. Todellisuudessa sanoin tekeväni läksyjä mutta käytin aikani haaveiluun ja musiikin kuuntelemiseen. Kirjoitin päiväkirjoja ja runoja, jopa romaania jota en koskaan saanut valmiiksi. Luin paljon kirjoja. Keksin itselleni elämän, jollaisen olisin halunnut. Ajattelin, että on joku erehdys että olen syntynyt tähän perheeseen ja olen täysin erilainen kuin muu perhe. Päätin, että käyttäydyn sen mukaan kuin haave-elämäni olisi totta, kuin perheeni olisi aina sellainen kuin hyvinä päivinä.

Tein koulutehtäviä joka päivä, sillä koskaan ei voinut tietää koska tulee päivä jolloin niitä ei voi tehdä. Kun olin neljäntoista äitini joutui rintasyöpäleikkaukseen ja oli viikon sairaalassa. Isäni oli joka päivä humalassa ja sotki kaikki paikat. Minun tehtäväni oli äidin sijasta laittaa ruokaa joka ilta koulun jälkeen (keittää perunat), mitä inhosin. Sen viikon perjantaina oli kemian koe, josta sain 10+ arvosanaksi.

Olin sairastunut vahvuuteen. Minun oli pakko saada tuosta kokeesta 10+ koska vain siten pystyin todistamaan itselleni selviäväni. Olin siihen mennessä tajunnut, että pääsen pois, jos vain todistukseni on tarpeeksi hyvä ja pääsen suoraan kouluun opiskelemaan. Vanhin sisareni oli minua kymmenen vuotta vanhempi, ja lähti opiskelemaan 21-vuotiaana. 11-vuotiaasta vain odotin että minäkin pääsisin muuttamaan kotoa pois, ja päätin että teen sen mahdollisimman pian, heti 18-vuotiaana ylioppilaaksi kirjoitettuani. Siihen tarvitsin mahdollisimman hyvän todistuksen. Laskin vuosia ja päiviä poismuuttamiseen. Lukion päästötodistukseni lukuaineiden keskiarvo oli 9,8.

Äiti opetti minut rukoilemaan iltarukouksen. Niin pienestä kuin muistan siihen asti kun muutin pois kotoa rukoilin joka ilta, että isästäni tulisi raitis.

Hengellisyys antoi minulle voimaa ja esti minua tekemästä itsemurhaa. Koin olevani huono, syyllinen pahaan oloon. Ajattelin että kaikilla olisi paremmin jos minua ei olisi. Mutta ajattelin että itsensä tappaminen on väärin, ja siksi en koskaan tehnyt sitä. Minua ei koskaan puolustettu pienenä. Kolmekymppisenä menin karateen ja minulle oli iso asia oppia torjumaan lyöntejä. Väistäminen tuli selkärangasta. Karaten oppiminen oli helppoa, koska refleksit olivat jo lapsena hioutuneet supernopeiksi.

Karate vei minut tielle, jonka päätteeksi tajusin etten ole syyllinen vanhempieni tai lapsuudenkotini pahaan oloon. Että minulla on oikeus elämään vain siksi, että olen ihminen ja ihmiseksi syntynyt. Että jokaisella elollisella oliolla on oikeus puolustautua. Ja että se, mitä minulle lapsena tapahtui oli väärin ja että minun ei pidä kantaa syyllisyyttä asioista jotka kuuluvat ihan toisille ihmisille. Menin vanhempieni luo viikoksi kesällä ja harjoittelin pihalla kataa kovaäänisesti. Isäni tunnusti pelästyneensä, ja sanoin ettei hänen ole hyvä tehdä äkkinäisiä liikkeitä suuntaani, koska liikkeet on automatisoitu ja vastalyönti on refleksi. Tämän jälkeen sain olla isältäni rauhassa, eikä minun enää koskaan tarvinnut pelätä häntä.

Isäni kyllä pelkäsi minua. Ajattelin, että olen häntä parempi ja suhtauduin häneen aina hyvin kiltisti, ihan loppuun asti. Kotoa muutettuani minulla oli kyllä pitkiä kausia jolloin en tahtonut puhua tai tavata isääni.

Isäni ei elinaikanaan tunnustanut, että hänellä on alkoholiongelmaa eikä myöskään lopettanut juomista. Hän ei koskaan käynyt AA:ssa, koska ensimmäinen askel on alkoholiongelman myöntäminen mitä hän ei koskaan tehnyt. Hän ei pystynyt luopumaan alkoholista edes 75-vuotiaana, aivoinfarktin jälkeen puoliksi halvautuneena kun lääkäri sanoi, että jos juot niin kuolema tulee heti. Jopa silloin hänen piti saada pieni ryyppy silloin tällöin.

Isoin ajatukseni oli lapsena miten pystyn antamaan anteeksi, että en jää kiinni siihen pahaan mitä lapsena oli enkä toista sitä omassa elämässäni. Naimisiin mennessäni tärkeintä minulle oli ehdoton luotettavuus – että toinen on siellä missä lupaakin olevansa, ja että kotimme on aina rauhallinen ja siellä on hyvä olla ja elää, ilman pelkoa. Aikuisena minulle on ollut tärkeää pyrkiä vapautumaan niin täydellisesti menneisyydestä ja luoda itselleni ja ukopuolleni niin paljon tasapainoa kuin vain on mahdollista.

Tämä oli se haavemaailma, mihin uskoin lapsena ja missä elin ajatuksissani – vaikka todellisuus olikin toista. Käyttäydyin niin kurinalaisesti ja aikuismaisesti, että jäin ilman stipendiä 9:n luokan päättyessä. Kaikki muut luokan hyvät oppilaat palkittiin. Kun myöhemmin kysyin opettajalta miksi jäin stipendittä, hän totesi että “kaikista oppilaistani sinä kyllä pärjäät, tulipa vastaan mitä tahansa”.

Kun luovuin karatesta, aloin joogata. Joogan ydin on ajatus mudassa kasvavasta kauniista lotuskukasta. Me voimme valita itse, keskitymmekö mutaan vai kauneuteen. Olipa lapsuus millainen tahansa, siitä voi päästä pois ja luoda itse oman elämänsä ja ympäristönsä sellaiseksi kuin haluaa. Suomessa olemme onnekkaita, kun voimme kasvaa mielivallan alaisuudesta vapauteen.

-Nainen 47v., filosofian tohtori


Julkaisemme valittuja kokemus-/ ja selviytymistarinoita lähisuhdeväkivallasta ja narsismista. Jos sinulla on omakohtaista kokemusta kyseisistä aiheista parisuhteessa, työelämässä tai muussa lähi-ihmissuhteessa, sekä siitä selviytymisestä ja haluaisit jakaa tarinasi näillä sivuilla muiden samaa kokeneiden tueksi ja avuksi, voit lähettää tarinasi osoitteeseen: jenni@kiviniemi.fi

Luemme ja vastaamme kaikille tarinansa lähettäneille, kiitos!

Narsismi.info Youtube:ssa

Videot käsittelevät narsismin piirteitä ja niiden vaikutuksia lähisuhteisiin, sekä tarjoavat keinoja haastavista kokemuksista selviytymiseen.

Kanavalta löydät myös terapeuttisia meditaatioharjoituksia, jotka ovat tehty yhteistyössä Kuparikettu -kanavan kanssa.

Tilaa Narsismi.info -kanava ja paina kello -kuvaketta, niin saat heti tiedon, kun uusia videoita ladataan!

Videot

Mistä narsistin tunnistaa?

Video kuvaa lyhyesti ja ytimekkäästi mitä narsismi on ja mitä se ei ole.

https://youtu.be/dQhlty9ct94

Narsisti parisuhteessa

Video antaa vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mistä voi tietää olevansa parisuhteessa narsistin kanssa? Miltä suhteen alku tuntuu ja miten suhde yleensä etenee? Mitkä auttavat selviytymään narsistisesta parisuhteesta ja mitä tulee ottaa huomioon?

Narsistin uhrin selviytymisprosessi

Video kertoo narsistin uhrin kolmivaiheisesta selviytymisprosessista: uhri, selviytyjä ja kukoistaja. Miten narsismin aiheuttamista vaikutuksista, sekä vakavista haitoista voi selviytyä ja toipua?

Kolmivaiheinen selviytymisprosessi traumoja ja muita vaikeita kokemuksia kokeneille, on amerikkalaisen psykoterapeutin Yvonne Dolanin luoma. Lisää kirjassa: Pieni askel, 2017, Lyhytterapiainstituutti Oy.

Terapeuttiset meditaatiot


Meditaatioharjoitukset ovat tehty yhteistyössä Kuparikettu -kanavan kanssa. Kupariketun ihanan rentouttavat ja pidetyt meditaatioharjoitukset niin aikuisille, kuin lapsillekin löydät: https://www.youtube.com/channel/UCU31…

Meditaatioharjoituksissa on käytetty myönteistä ajattelua voimistavia, sekä ratkaisukeskeisestä terapiasta tuttuja menetelmiä.

Suosittelemme kuuntelemaan meditaatioharjoituksia erityisesti iltaisin ennen nukkumaanmenoa rauhallisen ja stressittömän unen edesauttamiseksi.

Tutkimukset vahvistavat meditaatioharjoitusten vähentävän tunnepitoista rasitusta, helpottavan kielteisiä mielentiloja, sekä parantavan useilla tavoin elämänlaatua.

Terapeuttinen meditaatio – Narsismia parisuhteissa kokeneille

Tämä terapeuttinen meditaatio kuljettaa pehmeästi läpi narsistisen parisuhteen. Meditaatio rauhoittaa, vahvistaa itseluottamusta ja turvallisuuden tunnetta, sekä luo uskoa hyvään omannäköiseen tulevaisuuteen.

Terapeuttinen meditaatio – Vapautuminen eri väkivallan kokemuksista

Tämä terapeuttinen meditaatio on kohdistettu lähisuhdeväkivaltaa ja narsismia kokeneille. Harjoitus vahvistaa turvallisuudentunnetta ja positiivista minäkuvaa vaikeiden kokemusten jälkeen.

Terapeuttinen meditaatio – Tunteen muuttaminen positiviseksi

Tämä terapeuttinen meditaatio auttaa käsittelemään ja päästämään irti vaikeista tunteista ja menemään kohti helpompaa olotilaa.

Terapeuttinen meditaatio – Pois suorittamisesta

Meditaatio auttaa päästämään irti hektisestä arjesta ja hypähtämään mielikuvituksen avulla hetkeksi ihanan rentouttavaan, sekä toiveekkaaseen olotilaan.


Armi: Minun tarinani, kasvoillani ja nimelläni

Edellinen parisuhteeni oli tunteiden vuoristorataa alusta loppuun.

Alkuun olin miehelle ihaninta mitä hän oli ikinä nähnyt. Sain huomiota, lahjoja ja ihailua. Nopeasti alkoi tulla pieniä asioita, joiden tarkoituksen huomasin ja ymmärsin täysin vasta paljon paljon myöhemmin.

Mies ilmestyi ilmoittamatta ovelleni ja työpaikalleni. Sanoi, että on ikävä. Jälkikäteen olen ymmärtänyt hänen tulleen tarkistamaan, että olen siellä missä sanon.

Oli mustasukkaisuutta niin minun lasta, perhettä, ystäviä, kuin aivan tuntemattomia kohtaan. Fysioterapiakin oli pettämistä, tai ainakin mahdollisuus siihen.

Jollain tasolla ehkä ymmärsin ja ihmettelin miehen käytöstä, mutta en kuitenkaan sitä kyseenalaistanut. Aina tavalla tai toisella kaikki kääntyi minun syykseni. Aina olin joko ymmärtänyt väärin, tai tehnyt itse jotain, jolla hänen mukaansa ansaitsin saamani kohtelun. Arvostelun ja riitojen jälkeen tuli jonkun aikaa ihailua ja rakkautta. Aloin tuntea, että kaikki syy oli minussa ja mies kyllä rakastaa, jos minä vain osaan käyttäytyä.

Kovin usein mies uhkaili erolla ja muisti aina kertoa, ettei kukaan koskaan voisi minua rakastaa. Kertoi totuutenaan, että oli niin hyvä ja ihmeellinen, kun pystyi minua rakastamaan. Ja yhtä usein hän lupasi vielä yrittää, jos minä vain lupaisin muuttua. Ja minähän yritin, tein kaikkeni ja vielä enemmän.

Mies päätti vaatteistani, meikeistäni, hiuksista, ystävistä, harrastuksista, nukkumisesta. Jos en tehnyt hänen mielensä mukaan hän huusi, haukkui, arvosteli ja tämän jälkeen piti mykkäkoulua niin kauan, että lopulta pyysin anteeksi. Hän heitti pyykkinarulta vaatteet lattialle ja viikkasi muut kaappiin. Kaupasta hän osti itselleen ruoat ja teki joskus vain itselleen ruokaa tai kahvia, vaikka minäkin olin kotona. Minun rahat olivat yhteiset, hänen rahat hänen omiaan.

Hänen ja minun lapset

Miehellä oli neljä lasta ja minulla yksi. Hänen lapsillaan olivat eri säännöt ja minun lapselleni omat. Minun tuli hoitaa ja rakastaa hänen lapsiaan kuin omiani, mutta minun lastani mies ei huomioinut mitenkään. Yleensä ei edes tervehtinyt, tai hyvästellyt.

Aloin huomata kuinka huonosti voin tämän kohtelun seuraukseni. Olin alati itkuinen ja väsynyt. Riitojen aikana tai niiden jälkeen juoksin oksentamaan ja minulle alkoi kehittyä pelkotiloja.

Kotona en uskaltanut tehdä oikein mitään, ettei toinen suuttuisi. Jos menin nukkumaankin liian aikaisin, hän saattoi suuttua ja laittaa valot makuuhuoneeseen ja alkaa riidellä. Muutuin hiljaiseksi ja sulkeutuneeksi.

Suhteessa oli myös seksuaalista väkivaltaa. Hän kohteli minua kuin esinettä, minun tuli tehdä ja suorittaa hänen mielen mukaan. Seksin jälkeen hän kertoi mitä olin tehnyt väärin ja mitä tulee tehdä toisin. Että en ole tarpeeksi hyvä.

Suhteen loppuaikoina hän teki minulle asioita vasten tahtoani. Aloin nähdä painajaisia ja pelätä nukahtamista, sekä pelkäsin hänen kosketustaan.

Olin pitkään työttömänä, mutta kun sain työpaikan kaikki vain paheni. Mies suuttui, kun vietin aikaani muualla kuin kotona. Hän lähetteli viestejä töihin ja suuttui jos en heti vastannut.

Olimme ottaneet yhdessä koiranpennun ja hän löi ja huusi koiralle, jos se ei totellut. Olin saanut tarpeekseni ja halusin muuttaa pois. Minä voin huonosti, lapseni voi huonosti ja kohta koirakin.

Eropäätös

Kun olin tehnyt päätöksen erota, mies aloitti hyvittelyn. Hän vannoi rakkauttaan, kirjoitteli kirjeitä ja lähetti kukkia työpaikalleni. Kehui ja antoi jälleen huomiota.

Hämmennyin, mutta muutin silti pois.

Suhteesta oli kuitenkin todella vaikea irtaantua. Silloin luulin, että elämäni helpottuisi muuton myötä. Siitä kaikki oikeastaan vasta alkoi.

Näin painajaisia, sain paniikkikohtauksia, olin itkuinen ja pelokas, sekä hyvin surullinen. Mies alkoi vainota minua. Ilmestyi pihaani, lenkkireitille, sekä lähikauppanikin pihaan. Näin hänet lähes aina, kun menin ulos. Hän laittoi viestejä, välillä täynnä rakkautta, välillä syytellen. Ilmestyi ovelleni, pudotti kirjeitä ja lappuja luukusta, häiriköi lapseni isää. Pitkään syytin itseäni ja mietin mahdollisuutta suhteen korjaamiseen.

Muutaman kuukauden jälkeen erosta minulle paljastui suhteemme ajoilta kipeitä asioita. Mies oli lainaillut rahaa ystäviltä ja sukulaisilta kertomatta minulle. Hän oli puhunut lastensa äidille pahaa minusta ja eromme jälkeen yrittänyt saada häntä palaamaan kanssaan yhteen. Mies oli puhunut myös sukulaisilleen ja ystävilleen valheita minusta. Tuntui, että hän oli kääntänyt kaikki ihmiset minua vastaan. Nämä ihmiset eivät enää edes tervehtineet minua vastaan tullessaan. Kipu sisälläni kasvoi ja lopulta sairastuin masennukseen.

Pystyn nyt hengittämään

Erosin tästä miehestä, ja muutin omaan kotiin lapseni ja koiranpennun kanssa elokuussa 2015. Mies jatkoi häirintää toukokuuhun 2017 saakka. Soitteli ja kertoi elämästään uuden naisystävän kanssa, ongelmistaan. Ikävästään. Ehdotti yhteenpalaamista ja vannoi rakkauttaan. En tiedä mikä hänet lopulta sai lopettamaan, nyt on kulunut vuosi ilman yhteydenottoja.

Minuun henkinen väkivalta jätti jälkensä, ja etenkin seksuaalinen väkivalta. Olen saanut paniikkikohtauksia, nähnyt painajaisia, toivonut kuolemaa. Terapian avulla olen pikkuhiljaa alkanut löytää itseni ja oman ääneni. Uuden parisuhteen myötä olen alkanut oppia, että on olemassa ihmisiä, joihin voi luottaa ja jotka osaavat rakastaa. Edelleen ajoittain mietin, miten vahva on se voima, jolla tällainen ihminen toisen koukuttaa. Miten kaikkien niiden tekojenkin jälkeen suhteesta on todella vaikea lähteä.

Näistä kokemuksista olen oppinut, että enää en hyväksy sellaista käytöstä. Enää en vaikene. Olen kulkenut pitkän matkan henkisesti ja vielä on paljon jäljellä. Enää en kuitenkaan toivo kuolemaa. Painajaiset ovat hellittäneet ja pystyn jälleen hengittämään.

Armi Kauhanen


Julkaisemme valittuja kokemus-/ ja selviytymistarinoita lähisuhdeväkivallasta ja narsismista. Jos sinulla on omakohtaista kokemusta kyseisistä aiheista parisuhteessa, työelämässä tai muussa lähi-ihmissuhteessa, sekä siitä selviytymisestä ja haluaisit jakaa tarinasi näillä sivuilla muiden samaa kokeneiden tueksi ja avuksi, voit lähettää tarinasi osoitteeseen: jenni@kiviniemi.fi

Luemme ja vastaamme kaikille tarinansa lähettäneille, kiitos!

Selviytymistarina työelämästä

Elämäni tiimi

Esimieheni vaihtui vuonna 2010 ja palvelukseen tuli kolme päivää viikossa töitä tekevä kovan luokan ammattilainen. Hän vaikutti energiseltä, osaavalta ja vei asioita eteenpäin. Minusta tuli nopeasti hänen oikea kätensä. Todellinen luottopelaaja, jolle hän uskoutui kaikista asioista ja muista tiimiläisistä. Tein töitä helposti 10 tuntia päivässä ja sain nopeasti vastuun omasta tiimistä. Tiimin aikaisempi vetäjä oli ollut sangen hankala tapaus, joten esimieheni ja minä olimme helpottuneita, kun hän siirtyi muualle. Samaan aikaan oli moni muukin tiimistä, vaihtamassa työtehtäviä sisäisesti tai kokonaan pois. Meillä oli kuitenkin hyvä meininki ja esimies tarvitsi yhä enemmän apujani ja osaamista. Tunsin olevani hänelle kultaa ja hän palkitsi minua siitä.

Pahaolo hiipi pikkuhiljaa

Hankaluudet alkoivat pikku hiljaa. En itse ymmärtänyt mistä kiikasti. Putosin pois palavereista, tai työtehtävät, jotka olivat vastuullani, oli hoidettu jonkun muun kanssa. Uskottava selitys löytyi aina, kun kysyin asiasta. Oli ollut kuulemma kiire ja homma oli pitänyt saada pois alta tai asia oli vaan unohtunut kommunikoida kanssani. Pikku hiljaa tiimin ilmapiiri kiristyi. Tuli uusi suosikki, jonka kanssa välit hankasivat koko ajan. Hän oli nuori, innokas ja uusi uskottu esimiehelleni. Hän ei aiheuttanut vastarintaa, kuten minä, joka julkesin olla palavereissa muiden kuullen eri mieltä.

Jos ylemmältä johdolta tuli kriittistä palautetta tiimin tekemisistä, esimieheni saattoi koko tiimin kuullen kertoa, kuinka oli luvannut ottaa asian hoitaakseen ja korjata kuntoon. Siinäkin tapauksessa, että kyseinen asia oli ollut kokonaan jo aikaisemmin hänen vastuullaan. Mutta kun valheen kertoo tarpeeksi uskottavasti, kaikki uskovat.

Aloin pikku hiljaa ymmärtämään mistä oli kysymys, mutta esimieheni oli hyvin lahjakas. Hän luki ihmisiä käsittämättömän hyvin, pelasi niiden kanssa ketkä tukivat hänen agendaansa ja laittoi muut sanomaan ikävät asiat puolestaan.

Ensimmäinen työsovittelijan väliintulo

Jossain vaiheessa asiat kärjistyivät ja esimieheni hermot pettivät. Toki aina vain kahden kesken. Hän kysyi haluaisinko olla toisen liiketoimintajohtajan alaisuudessa, kun niin tykkään referoida ja tehdä hänen kanssaan töitä. Olin häkeltynyt. Samalla hän hyökkäsi, kuinka olin vaikea tapaus toiselle tiimikollegalleni. Kysyin tarkennusta mitä hän tarkoitti, vastauksena tuli hänen vaistoamansa asiat. Ehdotin, että otetaan työsovittelija mukaan välejä selvittämään. Siinä vaiheessa oli selvää, etten enää voinut keskustella esimieheni kanssa luottamuksellisesti.

Esimies hoiti koko työsovittelijan kanssa käydyt keskustelut, ja oli vakuuttanut miten on yrittänyt tehdä kaikkensa kanssani, mutta olen äärimmäisen vaikea alainen ja minun tulisi harjoitella alaistaitoja. Saimme onneksi tiimikaverin kanssa sovittua asiat, mikä ärsytti entisestään esimiestäni. Meni pari kuukautta hyvin, mutta sitten alkoi taas työtehtävien siirtäminen muille, palavereista pois jättäminen ja jatkuva kitka muiden tiimikavereiden kanssa. Muutaman kanssa tiimissä puhuttiinkin tosi varovaisesti asiasta ja lisäkseni muutamat ihmettelivät mikä tässä koko ajan mättää. Kellään ei ollut hyvä olo ja suosikkia lukuun ottamatta. Tiimin työhyvinvointi-tulokset putosivat alimpaan luokkaan.

Asiat kärjistyivät lisää

Asiat alkoivat kärjistyä lisää. Jo entuudestaan mielipiteideni ohittaminen ja kokouksiin kutsumatta jättämisen lisäksi tuli lisää uusia piirteitä. Minulta alettiin ottaa perusteettomasti pois työtehtäviä ja annettiin tilalle selkeästi vaatimattomampia töitä. Jatkuva mikromanageeraus ja kohtuuttomat työmäärät vähäpätöisissä tehtävissä. Tämän lisäksi tuli eriarvoinen kohtelu koulutuksissa ja eduissa.

Lopulta oma pahoinvointini oli jo siinä pisteessä, että päätin tehdä esimiehestäni työpaikkakiusaamis-ilmoituksen. Yhtiön työsovittelija johtaja oli vaihtunut ja oli erittäin pätevän oloinen. Hän laittoikin asian heti eteenpäin. Työsovittelija-työntekijät alkoivat taas kerran hoitaa asiaa esimieheni kanssa. Meille tuli työpsykologi haastattelut, joissa jokainen yksilö haastateltiin ja samalla kartoitettiin tiimin yleinen hyvinvointi.

Omassa keskustelussa toin ilmi kaikki ne asiat, pelot ja kaltoin kohtelut mitä olin kokenut esimieheltäni. Työpsykologin arvio oli selvä: hän tulee suosittamaan minulle suoraan tiimin vaihtoa. Olin onnessani, minua oli kuultu. Suurin pelkoni oli, että minua ei uskota ja minut leimataan vaikeaksi tapaukseksi, joka keksii asioita.

Työsovittelija ja esimieheni kävivät lopulta yhdessä läpi työpsykologin lausunnon, jonka lopputuloksena oli, ettei mitään muutosta ole tulossa. Työsovittelijan mielestä tarinat olivat niin ristiriitaisia, ettei tiennyt ketä uskoa. Työsovittelija oli vankkumattomasti sitä mieltä, että minun tulee jatkaa ennallaan ja käydä kehityskeskustelut esimieheni kanssa normaaliin tapaan. Työsovittelu keskustelu olisi sitten reilun kuukauden päästä, jossa paikalla tulisi olemaan esimieheni lisäkseni kaksi työpsykologia ja työsovittelun-työntekijä. Tarkoituksena oli korjata välit kuntoon.

Hullunmylly olikin vasta edessä

Tässä vaiheessa en ollut vielä ymmärtänyt miten pahaksi esimieheni käytös voisi mennä. Kahdenkeskinen kehityskeskustelu päättyi siihen kuinka huono alainen olen, miten muutkin tiimikaverit toivovat, etten enää osallistu tiimipalavereihin sekä siihen miten hän on kuullut ihmisiltä huonoa palautetta työstäni. Kun kysyin tarkennuksia, niitä ei ollut. Hän sanoi taas kerran vain vaistoavansa asioita. Työntuloksista olin saanut täysin päinvastaista palautetta toiselta liiketoimintavetäjältä. Kertoessani näistä palautteista, esimieheni meni punaiseksi vihasta ja hyökkäsi kovaa minua vastaan. Koko keskustelun jälkeen minusta tuntui, että olemassa oloni oli raadeltu.

Seuraavana työpäivänä esimieheni oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Muiden kuullen oli minulle mielin kielin, kehui vaatteitani ja hehkui onnesta. Terveyteni alkoi pettää, olin jatkuvasti kipeä ja laihduin lyhyessä ajassa huomattavan osan suhteessa painooni. En voinut mennä enää töihin.

Ymmärtäessäni mistä on kysymys, en ollut enää uhri

Pelastukseni oli se, etten jäänyt paikoilleni makaamaan. Päätin hakea apua ja tehdä kaikkeni, että selviäisin tästä toivottomasta tilanteesta. En halunnut olla uhri. Aloin puhua perheelleni ja läheisilleni avoimesti tilanteestani. Isäni totesi lyhyen keskustelun jälkeen, että esimieheni on selkeä narsisti.

Ymmärsin, ettei tilanteeseen kannattanut enää jäädä. Varasin ajan uudelle työpsykologille, joka osoittautui turhaksi, olihan sovitteluprosessi samaisessa työterveyslaitoksessa jo vireillä. Hain tietoa netistä narsisteista ja törmäsin ratkaisukeskeiseen terapeuttiin, joka oli perehtynyt auttamaan vaikeita ihmissuhteita ja narsismia lähi-ihmissuhteissa kokeneita ihmisiä.

Olin epätoivoinen, laitoin hänelle viestiä saisinko ajan. Sain vastauksen ja ajan ihmeen kaupalla heti seuraavalle illalle. Kun tapasin terapeutin, kerroin kaikki samat asiat mitä olin jo kertonut työsovittelu-johtajalle, työpsykologille sekä läheisilleni. Epäilin jopa itseäni narsistiksi, niin jumissa olin.

Ensimmäinen tapaaminen terapeutin kanssa avasi silmäni. En ollut yksin, oli muitakin, jotka olivat kokeneet samaa kuin minä. Tein terapeutin avustuksella toimintasuunnitelman. Tulisin irtisanoutumaan töistä. Sovimme vielä saman viikon perjantaille jatkoajan.

Olin ollut sairaslomalla jo kolmatta viikkoa. Terveyteni heitteli pahasti eikä ruokahalua ollut ollenkaan. Päätin irtisanoutua saman viikon torstaina. Laitoin työsovittelu-johtajalle viestiä ja soittopyynnön. Puhelusta tuli pitkä, kerroin kaikki miten asiat olivat menneet ja ettei se ollut enää jatkon arvoista. Halusin päästä pois. Työsovittelu-johtaja kuunteli ja pyysi, vannotti ja vähän jopa uhkasi, etten nyt irtisanoutuisi. Hän lupasi hoitaa asian toimitusjohtajan kanssa. Esimies vaihdettaisiin.

Meni viikonloppu ja odotin vastausta. Seuraavan viikon tiistaina tuli soitto. Esimieheni, toimitusjohtaja ja työsovittelu-johtaja olivat käyneet yhdessä keskustelun, jonka lopputuloksena oli, ettei mitään muutosta tule.

Toimitusjohtaja oli sokaistunut esimiehestäni ja halusi, että saamme välit kuntoon. Meidän pitäisi osallistua työsovittelu keskusteluun, joka oli tulossa viikon päästä. Olin kauhuissani, mitä esimieheni oli oikein selostanut. Työsovittelu-johtaja taivutteli minut tekemään niin kuin oikein, eli tulemaan sovitteluun. Kerroin, etten voi olla nyt töissä, voin niin pahoin. Olin ensimmäistä viikkoa ilman sairaslomatodistusta, joten Työsovittelu-johtaja pyysi hoitamaan asian kuntoon, ettei tule ongelmia jälkikäteen.

Varasin ajan psykiatrille seuraavaksi päiväksi. Menin vastaanotolle ja kerroin koko tarinani. Psykiatri kuunteli hiljaa ja kysyi lopulta paljonko haluan sairaslomaa. Kerroin, että nyt kuluva viikko riittää. Sitten voi olla, että irtisanoudun. Hän sanoi, että soita milloin vaan niin kirjoittaa juuri sellaisen sairaslomatodistuksen kuin tarvitsen. Mielessä kävi, että irtisanoutuessani en olisi enää päivääkään töissä vaan suoraan sairaslomalla.

Sovittelu – päivä jota pelkäsin kuollakseni

Olin käynyt lukuisia keskusteluita perheeni ja läheisteni kanssa. He olivat antaneet kaikki eväät tilanteeseeni ja tukensa mitä suinkin osasivat. Keräsin ympärilleni kaikki nuo rohkaisevat sanat ja ihmiset, kun astelin sovitteluun.

Peli alkoi heti esimieheni osalta. Kaikki ne valheet, manipulointi ja syytökset mitä hän suolti sovittelussa uskottavalla tavalla, oli jotain todella järkyttävää. Hän oli äänessä 75 % ajasta ja jossain vaiheessa hän uhkasi minua oikeustoimilla perättömien huhujen levittämisestä. Huhu oli ilmoitus työpaikkakiusaamisesta. Hän kertoi, ettei aio jättää asiaa sikseen.

Olin tähän asti kertonut töissä muutamalle johtajalle asiasta. Olin jo prosessin alussa päättänyt, ettei siitä ole minulle kuin harmia, jos alan asiasta huutelemaan isommin. Varsinkin, kun esimieheni lonkerot ulottuivat hyvin syvälle organisaatiossa.

Sovittelu oli lopulta katastrofaalinen oksennus päälleni. Päätin, etten tule enää töihin. Menin hakemaan tavaroitani, jolloin työsovittelu-johtaja soitti ja pyysi juttelemaan. Kerroin oman näkemykseni sovittelusta. Pyysin vielä kertaalleen, että jos esimiestäni ei nyt vaihdeta, irtisanoudun kahden päivän sisällä ja enkä tule enää koskaan töihin. Työsovittelu-johtaja otti asiani tosissaan ja kertoi korjaavansa tilanteen.

Uusi alku ja pelastus

Seuraavana päivänä menin töihin ja pakkasin vaivihkaa tavaroitani laukkuun. Samalla työsovittelu-johtaja soitti ja ilmoitti, että esimieheni vaihdetaan. Työsovittelu-johtaja pyysi lähestymään uutta esimiestäni, hän oli asiasta tietoinen.

Olin helpottunut. Voiko onni sittenkin kääntyä ja voiko joku sittenkin uskoa minua. Kerroin samassa keskustelussa esimieheni narsistisuudesta. Työsovittelu-johtaja sanoi, että tietää kyllä miten asiat oikeasti ovat. Ymmärsin itse, ettei hän ollut päätäntävaltainen, sillä esimieheni ei ollut varsinaisesti oikeassa työsuhteessa vaan konsulttina, jonka sopimuksesta päättää toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja oli taas kovin kaukana arjesta ja esimieheni oli pitänyt vuosia huolta siitä, ettei minulla ole syntynyt toimitusjohtajaan mitään henkilökohtaista sidettä. Esimieheni hoiti kaikki työtehtäviini liittyvät asiat yksin toimitusjohtajan kanssa.

Aloin ymmärtää jälkikäteen miten hän oli pedannut omaa paikkaansa jo vuosia. Hän oli ottanut minun tekemistä töistä kunnian ja varmistanut näin oman menestyksensä.

Olen persoonaltani tunnollinen suorittaja ja minulle tärkeintä on, että asiat edistyvät. Olin ollut vuosia täysin sokea kaikelle sille pahalle miten esimieheni oli minua kohdellut. Onnekseni muodostui yli 10 vuoden työsuhde saman yhtiön palveluksessa ja erittäin hyvä maine työntekijänä sekä tiimipelaajana.

Elämä jatkuu

Tiimini vaihtui ja sain uskomattoman hyvän esimiehen itselleni. Olin pitkään vielä varuillani, voivatko ihmiset olla vilpittömästi mukavia, avuliaita ja reiluja. Oli kiva saada vuorostaan aitoa palautetta, niin positiivista, kuin kehittävääkin.

Lopulta muutaman kuukauden jälkeen entinen esimieheni asema muutettiin ”oikeaksi” konsultiksi ja entiseen tiimiini tuli uusi esimies. Entinen esimieheni jatkaa edelleen toimimistaan yhtiön palveluksessa, onhan hän niin aikaansaava, erinomainen ja huipputason ammattilainen. Entinen tiimini ei voi edelleenkään hyvin, mutta kuten on tapana, ei yksikään sormi osaa osoittaa hänen suuntaansa. Vika on aika jossain muualla.

Siirrossani sain pitää omat työtehtäväni ja vastuualueeni. Nekin, jotka esimieheni oli siirtänyt suosikille.

Myöhemmin ja osin prosessin aikana sain kuulla, että alun perin tiimissä olleet muut huippupelaajat olivat lähteneet esimieheni takia. Yksikään ei ollut avannut suutaan. Osa oli vain halunnut pois ja nopeasti. Loput olivat taas irtisanottu esimieheni toimesta.

Esimieheni korvasi muutamassa vuodessa huipputason suorittajatiimin keskinkertaisilla pelaajilla. Tämäkään ei ole avannut johdon silmiä vaan asioille on hänen puoleltaan löytynyt aina todella luontainen selitys.

Rohkaisevat sanat selviytymisestä

Tätä kirjoittaessani tapahtumista on kulunut vuosi. Omasta selviytymisestäni voisin sanoa muutaman sanan. Älä odota liian kauaa, minä odotin. Asiat eivät parannu, vaikka sitä toivoisit.

Koin esimieheni tavan toimia hyvin narsistityyppiseksi. Äärimmäisen itsekäs ja empatiakyvytön ihminen osaa olla tarvittaessa uskomattoman hurmaava ja saada toiset uskomaan olemaan hänelle korvaamaton. Jos sinulla ei ole voimia lähteä taistelemaan, älä lähde, se ei kannata.

Tärkeintä on keskittyä omaan hyvinvointiin. Älä anna narsistisen henkilön luikerrella takaisin, hän imee sinusta kaiken minkä voi. Tärkeintä on hakea apua. Jos ensimmäinen tai toinen apua antava taho ei auta, etsi lisää.

Kerro läheisillesi asiasta. Puhu, puhu, puhu!

Suurin pelkoni, ettei kukaan usko, osoittautui epätodeksi. Vaikeimpina hetkinä, kun koko sidos syvimpään minuuteni oli vaarassa, pelastivat minut läheiseni.

Tiedän myös, ettei tämä tarina ole uniikki vaan universaali. En ole menettänyt uskoani hyvään ja ihmisiin. Oikeastaan päinvastoin. Minua ei myöskään hävetä kertoa joutuneeni narsistin uhriksi. Siihen ansaan voi kuka vain pudota. Ja miten olisin voinut tietää, kun en ole koskaan tavannut vastaavanlaista ihmistä. Niin vaikeasti käyttäytyvä ihminen ei voi itselleen mitään, hän näkee ja kokee kaiken niin totena itsensä kannalta kuin voi. Hänelle on olemassa vain yksi totuus, hänen totuus. Kuuntele itseäsi ja löydä oma totuutesi ja oma itsesi uudelleen. Uskalla elää ja opi virheistä. Olet sen arvoinen.

-Taija

Julkaisemme valittuja kokemus-/ ja selviytymistarinoita lähisuhdeväkivallasta ja narsismista. Jos sinulla on omakohtaista kokemusta kyseisistä aiheista parisuhteessa, työelämässä tai muussa lähi-ihmissuhteessa, sekä siitä selviytymisestä ja haluaisit jakaa tarinasi näillä sivuilla muiden samaa kokeneiden tueksi ja avuksi, voit lähettää tarinasi osoitteeseen: jenni@kiviniemi.fi

Luemme ja vastaamme kaikille tarinansa lähettäneille, kiitos!

Epäiletkö olevasi narsisti?

Pystytkö vastaanottamaan kritiikkiä ja rakentavaa palautetta ilman, että ajattelet syyn olevan aina kaikissa muissa, kuin sinussa? Pohditko usein omaa osuuttasi ongelmien syntyyn ja niiden kehittymiseen?

On tyypillistä, että narsisti oikeuttaa itselleen kaikki tekonsa. Narsisti syyttää tavallisesti muita teoistaan, olipa kyse sitten pienistä tai suurista tapahtumista tai asioista. Tätä ilmiötä kutsutaan narsistiseksi peilaamiseksi.

Narsistinen persoonallisuushäiriö estää tunnistamasta ja näkemästä omaa toimintaa ja toiminnan seurauksia niin itselle, kuin muille. Narsistin itsereflektiokyky on siis hyvin heikko. Tämän vuoksi epäily narsistisesta persoonallisuushäiriöstä itsen kohdalla on yleensä turhaa.

On kuitenkin hyvin yleistä, että narsistin kanssa lähisuhteessa oleva pohtii omaa mahdollista narsismiaan narsistisen henkilön yleisesti käyttämän syyllistämisen, sekä manipuloinnin vuoksi.

Kyky tuntea empatiaa

Pystytkö asettumaan aidosti sinulle läheisen ja tärkeän ihmisen asemaan ja kuvittelemaan miltä hänestä tuntuu esimerkiksi silloin, jos hän on menettänyt jonkun hänelle rakkaan ihmisen? Pystytkö myötäelämään läheisen ihmisen surussa tai menetyksessä? Oletko tuntenut aitoa iloa jos joku sinulle tärkeä ihminen on onnistunut jossain hänelle merkittävässä asiassa?

Jos vastasit edellisiin kyllä, sinulla on kyky tuntea empatiaa ja pystyt asettumaan muiden ihmisten asemaan.

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä ihmisellä empatiataidot ovat tutkitusti puutteelliset tai ne voivat puuttua kokonaan, tämä näkyy usein narsistin toiminnassa myös hänen omia lapsiaankin kohtaan. Tutkimuksissa on myös todettu, että vaikka narsisti tuntisikin empatiaa hän valitsee jättää sen käyttämättä.

Empatiakyvyn ollessa puutteellinen ihminen toimii itsekkäästi, vain omaa etuaan ja parastaan ajaen.

Tunteiden näytelmä

Narsistinen persoonallisuushäiriö ei vaikuta ihmisen älykkyyteen, vaikka sosiaaliset-/ ja tunnetaidot ovatkin vähäisiä tai hyvin pinnallisia.

Narsisti tietää yleensä kuinka toimia, jotta käyttäytymisen katsottaisiin olevan ihailtavaa, hyväksyttävää ja normaalia.

Narsisti oppii muilta miten empatiaa vaativissa tilanteissa on hyvä toimia ja sanoa. Tunnekokemus on silti hyvin erilainen (puutteellinen/vajaa), kuin aidosti empatiaa tuntevan.

Sanotaan, että terapiasta voi olla vain haittaa, koska narsisti oppii terapiasta lisää manipulointikeinoja, ymmärrettyään kuinka hänen odotetaan suhtautuvan ja kohtelevan muita ihmisiä.

He väittävät minua narsistiksi

Jos useat, siis useat läheisesi toistuvasti, pitkällä aikavälillä, kertovat sinulle, että sinussa on narsistisia piirteitä on ne hyvä ottaa vakavasti.

On rohkeaa osata ottaa vastaan ikävältäkin tuntuvaa palautetta ja pysähtyä hetkeksi pohtimaan mistä kommentit johtuvat? Miksi kuulen niitä toistuvasti ja mistä voisin saada selville onko kommenteissa todella perää?

Läheisten sanojen ohittamisen sijaan on hyödyllistä kysyä häneltä, sekä itseltä, miksi hän ajattelee sinusta niin? Mikä tekemisissäsi ja sanomisissasi on ollut mahdollisesti niin loukkaavaa, että hän kutsuu sinua narsistiksi?

Miten hän toivoisi sinun toimivan vastaisuudessa? Miten sinä taas toivoisit hänen toimivan tulevaisuudessa? Miten hän voisi auttaa sinua onnistumaan ja miten sinä voisit auttaa häntä? Ovatko toiveenne sellaisia, joita toteuttamalla teidän ei tarvitsisi unohtaa omia tarpeita ja toiveita?

Vaikka läheisesi väittämät sinusta tuntuisivatkin erittäin epätodellisilta, voi kuitenkin yrittää kokeilla toisenlaista tapaa toimia ja katsoa mitä sen jälkeen tapahtuu.

Läheisesi ollessa otettu esimerkiksi huomaavaisuudestasi tai ystävällisyydestäsi voi se vaikuttaa omaankin elämääsi positiivisesti. Jos antaa, voi saada takaisinkin. Jos vain ottaa,  seuraukset itselle ja omiin tärkeisiinkin ihmissuhteisiin ovat lopulta hyvin negatiiviset.

Oletko onnistunut enemmän säilyttämään ihmissuhteitasi vai menettämään niitä? Tapa jolla olet toiminut on tuonut sinut tähän. Halutessasi parantaa ja nauttia ihmissuhteistasi, kuuntele mitä läheisilläsi on sinusta sanottavaa ja ota huonolta tuntuva palaute vastaan sillä mielin, että tässä asiassa voit vielä kehittyä ja oppia. Älä turhaan häpeä, kukaan ei ole mestari kaikessa.

Terapia on hyvä apu uudenlaisen, itseä ja omia ihmissuhteita parantavan käyttäytymisen ja ajattelumallin opettelemiseen, sekä omaksumiseen. Älä epäröi hakea itsellesi ammattiapua, sinulla on oikeus siihen.

Katso Narsismi.info sivuille listattuja narsismi-testejä täältä! Ne antavat hyvää suuntaa omasta ja läheisesi ajattelutavast,a sekä persoonatyypistä.

Lähteet:

After narcissist abuse- verkkosivut, ”Characteristics of a Victim of a Narcissistic Abuser”, 30.5.2016.

Narsismin uhrien tuki ry:n verkkosivut, ”Narsistin moraalikäsitys ja omatunto”, 30.5.2016.

Psychology today-verkkolehti, ”Six sure signs of narcissism”, 30.5.2016.

Stenberg J-H. Persoonallisuushäiriöt koulutusmateriaali. Psykoterapiakeskus Vastaamo. 12.3.2016.

Auttavia tahoja

Narsismi.info

Narsismi.infon asiantuntijat ovat lähisuhdeväkivaltaa ja narsismia tuntevia kokeneita sosiaali- ja terveysalan psykoterapia/terapiakoulutettuja ammattilaisia.

Asiantuntijamme tarjoavat terapiapalveluja pääkaupunkiseudulla, sekä myös etäterapiaa.

Asiantuntijoiden yhteystiedot löydät täältä!

Narsismin uhrien tuki ry

Narsismin uhrien tuki ry tarjoaa vertaistukiryhmiä useilla eri paikkakunnilla. Ryhmiin ovat tervetulleita kaikki apua tarvitsevat narsismin uhrit.

Vertaistukiryhmissä ihmiset, joilla on samanlaisia kokemuksia narsismista, voivat antaa toisilleen tukea, jakamalla kokemuksiaan ja tukemalla toisiaan elämässä eteenpäin. Vertaistuki ei korvaa ammattimaista terapiaa.

Katso lisätietoja vertaistukirymistä täältä!

Ensi- ja turvakotien liitto

Pelkäätkö kotonasi itsesi ja/tai lastesi turvallisuuden puolesta? Eikö sinulla ole turvallista paikkaa minne mennä?

Turvakodit vastaanottavat lähisuhdeväkivaltaa kokeneita. Useimmat turvakodit ovat avoinna ympäri vuorokauden. Voit soittaa turvakotiin aina, kun koet väkivaltaa tai sen uhkaa läheisessä ihmisusuhteessasi.

Katso Ensi- ja turvakotien liiton yhteystiedot täältä!

Fin Fami – Mielenterveysomaisten keskusliitto

Fin Fami- Mielenterveysomaisten keskusliitto tarjoaa apuaan ja tukeaan, mm.vertaistukiryhmiä ihmisille, joiden läheiset ovat sairastuneet psyykkisesti.

Fin Famin nettisivuille täältä!

Mielenterveystalo.fi

Kaivatessasi elämääsi muutosta ja helpotusta tai halutessasi tutustua paremmin itseesi tarjoaa Mielenterveystalo.fi työkaluja useilla erilaisilla omahoito osioilla.

Tarjolla on omahoito-ohjelmia esimerkiksi: onnellisuuden arvioimiseen arjessa, tärkeiden asioiden huomaamiseen omassa elämässä, turhan huolehtimisen ja vatvomisen vähentämiseksi sekä muutokseen valmistautumiseen elämässäsi.

Työkaluja mielen hyvinvointiin –omahoidon osioita voit tehdä itsenäisesti tai ammattilaisen kanssa.

Katso työkaluja mielen hyvinvointiin täältä!

Miessakit ry

Miessakit ry:n tarkoitus on huolehtia miesten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Yhdistyksen toiminta on jaettu kolmeen päälohkoon, jotka ovat Tuki- ja vertaistoiminta, Koulutus- ja kehittämistoiminta, sekä Vaikuttamistoiminta.

Tuki- ja vertaistoiminta. Miehille suunnattu tuki- ja vertaistoiminta on hyvinvointia ylläpitävää, ongelmia ja niiden negatiivisia vaikutuksia ennaltaehkäisevää, sekä kriiseistä selviytymistä tukevaa ammatillista ja vapaaehtoispohjaista miestyötä.

Toimintamutoja:

  • Erosta elossa, joka tukee ja opastaa miehiä ero-ongelmien käsittelyssä ja niistä selviämisessä.
  • Lyömätön Linja, joka on lähisuhde- ja perheväkivaltaan erikoistunut toimintamuoto miehille. Asiakkaaksi voivat hakeutua kaikki henkistä tai fyysistä väkivaltaa seurustelukumppaniaan, puolisoaan, lastaan tai muuta läheistään kohtaan käyttäneet miehet, sekä myös miehet, jotka pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa tai haluavat arvioida omaa ja perheensä avun tarvetta.
  • Väkivaltaa kokeneet miehet -toiminta tarjoaa apua henkistä tai fyysistä väkivaltaa kotona tai kadulla kokeneille miehille.
  • Isyyden Tueksi / ISÄluuri, Toiminnan tarkoituksena on saattaa nykyaikainen isyys kuulluksi, näkyväksi ja osallistuvaksi.

Katso lisää: miessakit.fi

Monika-Naiset liitto ry

Monika-Naiset liitto ry on naisten järjestö, joka auttaa maahanmuuttajataustaisia naisia. Liitto parantaa naisten asemaa Suomessa.

Vain naisille tarkoitettu Turvakoti Mona tarjoaa kriisiapua ja turvallista asumista. Voit soittaa päivystävään puhelimeen 045 6396 274 mihin aikaan tahansa (24h).

Kriisikeskus Monikan maksuton auttava puhelin 0800 05058 on tarkoitettu kaikille väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille maahanmuuttajataustaisille naisille.

Lisätietoja: monikanaiset.fi

Naisten Linja

Tarvitsetko neuvontaa, ohjausta tai tukea henkisen tai fyysisen väkivallan pelkoon, uhkaan tai kokemiseen?

Naisten Linja on valtakunnallinen, maksuton puhelinlinja, joka tarjoaa apuaan naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen.

Katso Naisten Linjan palvelut täältä!


Nollalinja

Nollalinja on valtakunnallinen, maksuton auttava puhelin kaikille, jotka ovat läheisessä ihmissuhteessaan kokeneet väkivaltaa tai sen uhkaa. Nollalinjalle voivat soittaa myös väkivaltaa kokeneiden läheiset sekä ammattilaiset ja viranomaiset, jotka tarvitsevat neuvoja asiakastyöhönsä.

Nollalinjalla päivystävät koulutetut ja kokeneet sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Nollalinjan päivystäjien kanssa voit keskustella suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

Nollalinjalla voit kertoa tilanteestasi, kokemuksistasi ja peloistasi luottamuksellisesti. Päivystäjillä on vaitiolovelvollisuus. Sinun ei ole pakko kertoa nimeäsi eikä päivystäjä saa tietää puhelinnumeroasi. Soitto Nollalinjalle ei myöskään näy puhelinlaskusi erittelyssä.

p. 080 005 005. Suomesta soitettaessa puhelut Nollalinjalle ovat ilmaisia.

Ulkomailta soitetut puhelut maksavat operaattorin mukaisen maksun. Ulkomailta soitettaessa Nollalinjan puhelinnumero on +358 80 005 005.

Jos Nollalinjalla on ruuhkaa ja päivystäjät ovat varattuja, voit soittaa milloin tahansa uudelleen.

Oikeusapu

Kaipaatko tietoa oikeusavusta ja sen myöntämisperusteista?

Yhteystiedot oikeusapuun täältä!

RIKU – Rikosuhripäivystys

Rikosuhripäivystyksen (RIKU) tehtävä on parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa muun muassa tuottamalla matalan kynnyksen tuki- ja neuvontapalveluita.

Rikosuhripäivystys
116 006
Suomeksi ma–pe klo 9–20
sekä ruotsiksi ma-pe klo 12–14

Juristin puhelinneuvonta
0800 161 177
Ma–to klo 17–19

Lisätietoja: riku.fi

Raiskauskriisikeskus Tukinainen

Raiskauskriisikeskus Tukinainen antaa tukea, apua ja neuvontaa seksuaalirikosten uhreille, heidän läheisilleen ja uhrien parissa työskenteleville.

Kriisipäivystys seksuaalista väkivaltaa ja/tai hyväksikäyttöä kokeneille, puh. 0800-97899. Ma-to klo 9-15, viikonloppuna ja pyhinä sekä niiden aattoina klo 15-21. Ei perjantaisin.

Juristipäivystys, seksuaalista väkivaltaa ja/tai hyväksikäyttöä kokeneille, puh. 0800-97895. Ma-to klo 13-16.

Lisätietoja: tukinainen.fi

30 neuvoa narsistista irrottautumiseen

Myönnä tilanne. Sinuun kohdistuva kohtelu ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää.

1. Älä syyllistä itseäsi. Tapahtunut ei ollut sinun syytäsi.

2. Sanotaan, ettei kukaan riitele yksin. Narsistin kanssa tämä ei päde. Narsisti voi aloittaa riidan tyhjästä ja riidellä yksin ilman osuuttasi asiaan.

3. Älä häpeä. Puhu.

4. Kerro kokemuksistasi ja tunteistasi läheisillesi, ystävillesi, tutuillesi sekä ammattiautajille.

5. Älä lannistu jos sinua ei uskota. Ihmiset eivät voi täysin ymmärtää sitä, mitä he eivät ole itse kokeneet.

6. Lue narsismia käsittelevää kirjallisuutta saadaksesi tukea ajatuksille, havainnoille ja tunteille.

7. Luota omaan ajatteluusi. Sinä tiedät mitä olet kokenut, kuullut, tuntenut sekä nähnyt.

8. Vaikka narsistin lähisukulaiset tai yhteiset tuttavanne eivät uskoisi kertomaasi, muista, että sinä tiedät mitä olet kokenut ja miten sinua on kohdeltu.

9. Hanki ammattiapua ja terapiaa. Henkilökohtaista kokemusta narsismista omaava terapeutti voi ymmärtää sinua parhaiten.

10. Selvitä toimiiko paikkakunnallasi Narsismin uhrien tuki ry:n vertaistukiryhmä. Ryhmässä tiedetään, uskotaan ja ymmärretään mistä puhut.

11. Pysy mahdollisimman etäällä narsistista.

12. Älä pidä narsistiin yhteyttä. Estä hänen yhteydenotot. Jos sinun on kuitenkin pidettävä yhteyttä esimerkiksi yhteisten lasten takia, rajoita keskustelu vain lapsiin koskeviin asioihin.

13. Sinun ei tarvitse jäädä yhteisten lasten vuoksi suhteeseen. Lapset voivat saada vääristyneen kuvan ihmissuhteista, omasta itsestä, parisuhteesta, vanhemman roolista, jos toinen vanhemmista on narsisti. Esimerkkisi lämpimänä, hyväksyvänä, kannustavana ja rakastavana vanhempana on lapselle hyvin arvokasta ja auttaa häntä selviytymään.

14. Jos ongelma on työpaikalla, eivätkä keskustelut ongelmatilanteista ole auttaneet, vaihda työpaikkaa tai hae muihin tehtäviin. Narsisti ei sitä vuoksesi tee.

15. Pidä tiukasti kiinni päätöksistäsi, se on ehdottoman tärkeää. Näin vältät joutumasta tilanteisiin joihin et halua.

16. Aseta rajat. Miten sinua saa kohdella ja miten ei? Mitä sinulle saa sanoa ja mitä ei? Mitä rajoja asetat myös omalle toiminnallesi?

17. Opettele pitämään kiinni rajoistasi. Aloita sanomalla: ei.

18. Unohda ”yleisten ero-oppaiden” neuvot. Ne eivät yleensä päde tai toimi narsistin kanssa.

19. Ystävyyssuhde eron jälkeen on epärealistinen toive.

20. Anna anteeksi itsellesi se miten annoit itseäsi kohdeltavan. Muu anteeksianto on sinun päätettävissäsi, jos se ei tunnu hyvältä juuri nyt, anna ajatuksen olla.

21. Muistele minkälainen olit ennen kuin tapasit hänet. Palauta mieleesi mistä nautit, mitä tykkäsit tehdä ja mikä teki sinulle hyvän olon.

22. Helli itseäsi ja kohtele itseäsi hyvin, olet sen ansainnut.

23. Opettele rakastamaan itseäsi ja päästämään lopulta irti menneestä. Mieti menneiden sijaan tulevaisuutta. Mitä hyvää tulet ottamaan kaiken sen tilalle jonka jätät taaksesi? Mitä mennyt opetti sinulle?

24. Vastuu irtaantumisesta on sinulla, ei kenelläkään muulla.

25. Olet itse vastuussa hyvinvoinnistasi. Älä turhaan kuluta aikaasi odotellessa, että joku tulee pelastamaan.

26. Yhtä ainoaa oikeaa neuvoa ei ole. Yllä olevat keinot ovat pääaineksia, joista voit koota itsellesi sopivan paketin, joka auttaa sinua pääsemään irti ja eteenpäin.

27. Jos joku keino ei auta eikä toimi, heitä se pois ja ota sen tilalle toinen.

28. Muistathan, että saat pyytää apua, eikä sinun tarvitse yrittää selviytyä yksin.

29. Selviytyminen ja hyvä elämä on mahdollista, sen todistaa monen muunkin onnistuminen tässä haastavassa, mutta ei mahdottomassa tehtävässä. Luota itseesi.

30. Älä koskaan luovuta. Yritä ja jatka sinnikkäästi niin kauan, kunnes onnistut.

Narsismia vai ei?

Persoonallisuushäiriöt aiheuttavat vaikeita riitatilanteita ja ongelmia erityisesti sosiaalisissa suhteissa ja tilanteissa (ihmissuhteissa ja esim.työpaikalla).

Ekstrovertti, introvertti vaiko narsisti?

Jokaisella meistä on ainutlaatuisen yksilöllinen temperamenttityyppimme (käyttäytymisen piirre/luonne), joka määräytyy geneettisesti jo raskauden aikana ja varhaislapsuudessa. Temperamenttityypistä riippuen voimme tehdä elämässämme hyvinkin rohkeita valintoja tai sitten jarrutella ja varmistaa, ettei mitään ylimääräisiä riskejä tule vahingossakaan otettua.

Temperamenttipiirteisiin kuuluvat esimerkiksi aktiivisuus, sensitiivisyys, sosiaalisuus, joustavuus, mieliala ja sopeutumiskyky. Piirteet voidaan jakaa myös ekstrovertteihin ja introvertteihin.

Ekstroverteille on tyypillistä elämys- ja jännityshakuisuus. He ovat seurallisia, vilkkaita ja aktiivisia. Introvertit ovat rauhallisia ja päätöksiään harkitsevia. Introvertit välttävät ottamasta turhia riskejä ja viihtyvät yksin.

”Temperamentti määrää, miten helposti ihminen suuttuu, muttei sitä mitä hän suuttuessaan tekee. Sen määrää persoonallisuus.” (Selin.2006.)

Kriisitilanteet (ero, onnettomuus, työpaikan menettäminen) voivat tutkimusten mukaan kuitenkin muuttaa ajattelua ja käyttäytymistä jopa täysin päälaelleen. Kriisin myötä aiheutuneet toiminnan muutokset ovat normaaleja, eivätkä ne ole merkki persoonallisuushäiriöstä. Kriisistä toivuttaessa palautuu toiminta jälleen hiljalleen ns. normaaliksi.

Narsismia ei tule sekoittaa kriiseistä aiheutuviin hetkellisiin, lyhyissä aikajaksoissa esiintyviin itsekkäisiin toimintatapoihin.

Diagnosoitavissa oleva narsistinen persoonallisuushäiriö tai vahvasti narsistiset piirteet (ei diagnoosia persoonallisuushäiriöstä) syntyvät jo varhaislapsuudessa ja aiheuttavat jatkuvia, sekä toistuvia vaikeita ongelmia narsismista kärsivälle ja hänen läheisille.

Psykiatri ja psykoterapeutti Stenberg pohti Psykoterapiakeskus Vastaamolla vuonna 2016 pitämällään Persoonallisuushäiriöt -luennollaan, kuinka teini-ikää voisi leikillään kutsua kokonaiseksi persoonallisuushäiriöiden kirjoksi, sekä aikakaudeksi, sen todellisuudessa sitä kuitenkaan olematta. Tuossa haastavassa lapsuuden ja nuoren aikuisuuden rajamaastossa ailahtelevainen ja epävakaa käyttäytyminen on hyvin tavallista, niin kuin se siis on hetkellisesti myös elämässä tapahtuvien erilaisten kriisien aikana/myötä.

Haastavat persoonallisuushäiriöt

Persoonallisuushäiriöiden tunnistaminen on usein haastavaa ja diagnosointi vaatii ihmisen pitkäaikaista ja monipuolista haastattelua, sekä seurantaa.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on vakava mielenterveyden häiriö, jolle on ominaista erilaiset suuruuskuvitelmat itsestä, äärimmäinen ihailun tarve ja empatian vähäisyys.

Narsisti kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun ja on toisia ihmisiä kohtaan kateellinen, röyhkeä ja ylimielinen. Narsisti voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen, osaamatta tai välittämättä asettua toisen ihmisen asemaan. Narsismin aiheuttamat haitat näkyvät sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa. Piirteet eivät vaikuta ihmisen älykkyyteen.

”Narsistinen persoonallisuushäiriö onkin eräänlainen pidempiaikainen itsetunnon ja itsearvostuksen säätelyjärjestelmän häiriö.” (mielenterveystalo.fi)

Vahvasti narsistisia piirteitä omaava henkilö voi olla esimerkiksi kykenemätön pitkiin kumppanuussuhteisiin ja hän ajautuu toistuvasti oudoilta vaikuttaviin ja vaikeisiin riitatilanteisiin, niin työ kuin yksityiselämässäänkin.

Narsistit ovat luonteenpiirteiltään varsin erilaisia toisiinsa nähden. Toiset ovat ulospäin suuntautuneita ja toiset vetäytyviä. Jotkut menestyvät työelämässä ja toimivat isojen organisaatioiden johtajina, toiset eivät kykene ylläpitämään riittävää toimintaa pärjätäkseen työelämässä. (väestöliitto.fi)

Hyvä ja huono narsismi

Olet saattanut kuulla sanottavan, että meissä kaikissa on ainakin jonkin verran narsistisia piirteitä. Tällä tarkoitetaan sitä, että narsistiset piirteet voivat näyttäytyä niin terveellä, kuin sairaalloisellakin tavalla.

Terveissä määrin piirteistä voi olla hyötyä, kun taas liiallisissa ja hyvin vahvoina esiintyessään narsistiset piirteet voivat olla jopa tappavan vaarallisia esimerkiksi narsistin lähellä eläville.

Kun narsistisia piirteitä on vähäisessä määrin osaamme olla terveesti itsekkäitä ja pitää huolta itsestä. Terveesti itsekäs osaa pitää puolensa, ei anna itseä käytettävän hyväksi ja uskaltaa rohkeasti tarttua uusiin haasteisiin niin työ, kuin yksityiselämässäkin. Terveesti itsekäs ei käytä muita hyväksi, eikä halua vahingoittaa toisia.

Narsististen piirteiden ollessa hyvin voimakkaita ihminen kokee muiden olevan vain häntä ja hänen tarpeitaan varten ja näin hän oikeuttaa muiden hyväksikäytön, sekä huonon kohtelun.

Empatian vähäisyys (olemattomuus) ja suuri loukkaantumisherkkyys kuvaavat narsismin ydintä. Huono itsetunto ja loukkaantumisherkkyys tarvitsevat usein ”lääkkeiksi” muiden alistamista ja nöyryyttämistä. Näin narsisti voi ikään kuin huijata itseään näkemästä sitä mitä todellisuudessa on ja mitä hänen tulisi uskaltaa kohdata, jotta pystyisi muuttamaan itselle ja muille haitallista toimintatapaansa. Valitettavasti vahvasti esiintyvät narsistiset piirteet kuitenkin estävät itsen rehellistä katsomista ja näin ollen myös mahdollisuuden muuttua.

Jätä diagnosointi aina lääkärille ja keskitä päähuomio itseen

Narsistisen persoonallisuushäiriön, niin kuin muutkin persoonallisuushäiriöt diagnosoi aina lääkäri. Lääkärin on tärkeä keskustella ja kuulla arvioitavana olevan henkilön läheisiä, heitä joiden kanssa henkilö on yhdessä arkeaan elänyt.

Narsistin kanssa lähisuhteessa olleiden henkilöiden huomioita narsististen piirteiden ilmenemisestä ja vahvuudesta ei välttämättä yhtä hyvin korvaa mikään muu/kenenkään toisen arvio tai tieto. Läheiset ovat tavallisesti nähneet ja kokeneet niin alun tuttua täydellisyyttä, kuin myös äkkiä muuttuvaa täysin vastakkaista, jopa julmaa ja väkivaltaista käytöstä.

Vaikka olisi kokenut hyvin raskaita ja vaikeita ihmissuhteita tulee mahdollisen narsismi diagnoosin tekeminen jättää aina lääkärin tehtäväksi.

Henkilökohtaisten kokemusten todentamiseksi ei koskaan tarvita toisen ihmisen mahdollista narsistisen persoonallisuushäiriön diagnoosia.

Omat voimavarat on hyvä kohdistaa toisen sijaan terveesti itsekkäästi itseen, sekä omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Lähteet:

Mielenterveystalo. F60.8 Muu Persoonallisuushäiriö. Poimittu 20.4.2020.

Selin Selina. Liisa Keltikangas-Järvinen johdatteli temperamenttien maailmaan. Työterveyslääkäri 2006;24(4):30-33. Poimittu 20.4.2020

Ojanen Jaana. Narsismin tunnistaminen on vaikeaa. Väestöliitto.fi. Poimittu 20.4.2020.