Narsismi ja lapset

Hei!

Lapseni ovat 10 ja 15 vuotiaat. Olen eronnut narsisti-isästä jo vuonna 2005, kävimme läpi pitkän huoltajuusriidan oikeudessa. Lapset asuvat virallisesti luonani, tapaavat isäänsä toisella paikkakunnalla joka toinen viikonloppu ja viettävät pitkiä lomia tämän uuden perheen luona.

Kysymykseni: Miten toimien, pystyn parhaiten suojaamaan lapsia isän manipuloinnilta ja valehtelulta ja henkiseltä painolastilta? Olen tähän asti myöntynyt moniin asioihin, jotta lasten olisi helpompi olla, eikä joutuisi elämään riitojen keskellä. Koska narsistin kanssa sopiminen on aina yksipuolista, eikä oikeaa neuvottelua synny. Lapset eivät ”näe” ja tunnista sitä, että ei isä oikeasti ajattele lasten parasta, vaan omaa kulissiaan ja syyttää tilanteesta äitiä. Isä naamioi itsensä niin taitavasti rauhallisen ja vakaan ja luotettavan isän kuoren alle. Lapset ovat vuosien myötä omaksuneet isänsä näkemykset asioihin ja nyt kun en enää piilottele totuuttani lapset kokevat minut konfliktien aiheuttajana ja hankalana ihmisenä. Miten toimia, jotta lasten kasvaminen kieroon päättyisi? Lapset ovat käyneet kolmivuotisen terapian, mutta tuntui, että sen aikana isä sai vain enemmän valtaa asioihin, kun yritin hyssytellä ja pitää välit näennäisen rauhanomaisina neuvolan ohjeiden mukaisesti. Nyt riitelen paljon lasteni kanssa ja olen ikävä häirikkö, kun nousen isää vastaan. Tuntuu pahalta, että kuormitan lapsiani omalla totuudellani ja aiheutan surua ja murhetta, kun yritän suojella heitä manipuloinnilta ja valehtelulta. -Nainen 40v.

Kiitos viestistäsi! Sain paljon kysymyksiä liittyen lasten kasvatukseen ja siihen liittyviin haasteisiin sekä ongelmiin, kun toinen vanhemmista on hyvin vaikea henkilö. Aihe on siis hyvin tärkeä ja ajankohtainen kaikille niille henkilöille, joilla suhde vaikean henkilön kanssa olisikin jo ohi.

Kerroit viestissäsi, että lapsesi ovat suurimman osan ajasta sinun luonasi. Näin ollen voidaan ajatella, että he saavat arjessaan vaikutteita ja mallia elämiseen enemmän sinulta ja sinun opettamistasi asioista. Roolisi ja yleinen asenteesi elämään ovat siis hyvin tärkeitä! Olet säästänyt lapsiasi kuulemasta riitelyä sillä, että olet itse ollut hyvin myöntyväinen isän esittämiin asioihin. Se on hieno teko, jossa olet selkeästi hyvänä ja rakastavana äitinä laittanut lastesi hyvinvoinnin sijalle nro:1. Lapsille oma äiti ja isä ovat yleensä ne maailman kaksi tärkeintä ja rakkainta henkilöä. Parhaimmassa tapauksessa kumpikaan vanhempi ei puhuisi pahaa toisesta vanhemmasta lapselle. On normaalia, ettei siihen aina pystytä. On myös normaalia, että jossain vaiheessa ihminen alkaa itse reagoimaan siihen, että asettaa muut henkilöt itsensä edelle.

Sanoit, ettet enää piilottele omaa totuuttasi asioihin. Olet siis alkanut puhumaan lapsille ääneen asioista, joista olet eri mieltä heidän isänsä kanssa. Hyvä niin! Näin lapset saavat myös sinun näkökulman asioihin vaikkakin se olisi täysin erilainen kuin heidän isänsä. Tämän voisi ajatella olevan lapsille hyvin raskasta, kun vanhempien näkökulmat asioihin ovat jopa ääripäitä. Toisaalta, jos ajatellaan asiaa optimistisesti ja etsitään asioiden hyviä puolia on lapsillasi nyt olemassa kahta erilaista selitysmallia asioihin. Niistä malleista he voivat valita itselleen ja heidän luonteelleen sopivia ajatuksia ja selityksiä asioihin. Jos et kertoisi omiasi, vaan vaikenisit sen vuoksi etteivät lapset joutuisi kohtaamaan riitoja, olisi lapsillasi valittavana heidän isänsä sanoittama totuus ja äidin mielipiteet ja ajatukset eri asioihin puuttuisivat. Voidaan myös ajatella, että kun lapsesi vielä kasvavat on heillä takataskussaan se rikkaus, että he ymmärtävät kuinka erilaisia näkökulmia ihmisillä voi asioihin olla ja että maailma ei ole kovin yksiselitteinen paikka.

Vaikka sinusta tuntuisikin, että kuormitat nyt lapsiasi omalla totuudellasi ja aiheutat heille surua ja murhetta, niin älä unohda sitä tärkeää työtä mikä totuutesi takana on. Sinä opetat heille hyvää moraalikäsitystä ja niitä hyväksyttäviä tapoja toimia mitä meidän yhteiskunnassamme on, sitä mikä on oikein ja mikä väärin.

Muista myös huolehtia omasta hyvinvoinnistasi ja jaksamisestasi! Tiedän, kuulostaa kliseiseltä, mutta tiedäthän sen turvallisuusohjeen lentokoneessa, kun ilmanpaine matkustamossa laskee? Happinaamari on ensin laitettava itselle, sitten vasta muille. Jos ei itse pysty hengittämään, ei pysty auttamaan muitakaan. Vaikeina hetkinä tee kaikkea sitä, tuplaten, mistä sinulle tulee hyvä olo. Oli se sitten suklaansyöntiä kilo kaupalla tai lempileffasi katsomista, mitä vain, kunhan sinä jaksat tehdä sitä tärkeää työtä mistä lapsesikin hyötyvät!

-Jenni Kiviniemi, psykiatrinen sairaanhoitaja, seksuaalineuvoja, ratkaisukeskeinen psykoterapeutti-opiskelija

Jos sinulla on kysymyksiä liittyen narsismiin ja sen aiheuttamiin moninaisiin haasteisiin ja ongelmiin, voit lähettää kysymyksesi osoitteeseen: terapeuttinen.keskusteluapu@gmail.com

Vastaan joka sunnuntai yhteen lukijan lähettämään kysymykseen!