Narsismi ja vanhemmuus

Narsismin varjostamassa parisuhteessa eläneet vanhemmat voivat usein kokea suurta huolta, toivottomuutta ja pelkoa liittyen lasten kasvuun ja kehitykseen, sekä vanhempien erilaisiin kasvatusperiaatteisiin.

Oman vanhemman tai kumppanin narsistinen käyttäytyminen aiheuttaa tavallisesti isoja haasteita ja ongelmia perheenjäsenille, sekä läheisille. Ongelmat aiheuttavat usein surun, häpeän ja syyllisyyden tunteita, jotka voivat estää asiasta puhumisen.

Narsisti vanhempana

Tunne-elämä ja kokemus itsestä alkavat rakentumaan jo varhain lapsuudessa. Vanhemmilla on suuri rooli siinä, kuinka lapsii kokee itsensä lapsuudessa, sekä aikuisuudessa. Ajatukset itsestä, sekä ympärillä olevasta maailmasta ovat osin perua muun muassa vanhempien arvomaailmasta.

Narsistivanhemman aikuisten lasten kokemustarinat kertovat, kuinka kodin olosuhteet tuottivat usein suurta ahdistusta ja jopa masennusta ja kuinka he kokivat myöhemmin vaikeaksi rakentaa esimerkiksi hyviä, sekä luottamuksellisia ihmissuhteita.

Käsitys normaaleista ihmissuhteista ja kasvuolosuhteista voi vääristyä perheessä, jossa toinen vanhemmista tai molemmat ovat narsisteja. Lapsuus vaikeasti narsistisen äidin tai isän kanssa on usein traumaattinen ja pitkälle ulottuva psyykkistä hyvinvointia haittaava kokemus.

Lapsen luottamus itseensä ja kykyihinsä, sekä omiin ajatuksiin ja tunteisiin, ei pääse kasvamaan ja kehittymään normaalilla tavalla, ellei lapsi saa vanhemmiltaan rakastavaa tukea, kannustusta, turvallisuuden tunnetta, sekä lupaa olla oma itsensä sellaisena, kuin on. Jos vanhempi jatkuvasti mitätöi, alistaa ja nöyryyttää, lapsen henkinen kasvu ja minäkuva voivat kärsivät huomattavia vaurioita.

“Se, joka jää lapsena ilman normaalia läheisyyttä, rakkautta ja tunnekosketusta, ei aikuisenakaan osaa elää sellaista elämää, jossa omille tunteille, tarpeille ja haluille löytyy ymmärtäjä ja jossa niihin saa vastakaikua ilman vastapalveluksen odotusta.”

(Taakkana läheisriippuvuus. Kenen elämää elät? Malinen. 2014.)

Lapsen tulee saada vanhemmiltaan pyyteetöntä rakkautta ja rakkauden osoituksia ilman jatkuvaa suorittamista. Suorittamisen kautta saatu “palkintorakkaus”, halaukset ja kehut voivat aiheuttaa aikuisuuteen lisää suorittamista, liiallista vaativuutta itseä ja muita kohtaan, sekä vaikeuksia katsoa rehellisesti itseä ja omia tarpeita ilman häpeää ja syyllisyyttä. Lapsi välttyy oppimasta käyttäytymismallin, jossa vain suuret uhraukset toisen eteen tuovat hänelle itselle jotain hyvää silloin, kun hänen ei tarvitse saavuttaa vanhempansa rakkauttta jatkuvalla suorittamisella, itsen ja omien rajojen ohittamisella tai ottamalla vastuuta aikuisesta tai muista perheenjäsenistä.

Lapsen tulee saada rakkautta ja läheisyyttä ilman suorittamista, se luo pohjaa hyvälle itsetunnolle.


Kysymyksiä itsetunnon ja oman ajattelun vahvistamiseksi

  1. Tuleeko tämä ajatus minusta itsestäni?
  2. Ajattelenko minä näin?
  3. Voisiko tämä olla jonkun muun ajatus?
  4. Jos, niin kenen ja mitä mieltä olen asiasta?

Vahvista lastasi

Jotta lapsesta kasvaa hyvällä itsetunnolla varustettu psyykkisesti terve aikuinen hänen tulee saada seuraavia asioita:

  • rakkautta ja rakkaudellisia katseita
  • syliä ja läheisyyttä
  • turvallisuudentunnetta
  • kuuntelijaa ja vastakaikua
  • rohkaisua ja kannustusta
  • aikuisen läsnäoloa
  • terveitä rajoja
  • tunteiden esiinnostamista ja ymmärtäjää vaikeillekin tunteille
  • ymmärtäjää tarpeilleen ja haluilleen
  • hyväksyntää omana itsenään
  • kokemuksen siitä, että lapsi on tärkeä omana itsenään.

“Jos rohkaiseva vanhempi ei puolusta lasta toisen loukkauksilta, lapsen itseluottamus ei pääse kehittymään normaalilla tavalla”.

( Malinen. s.119. 2014 )

Puhu lapsen kanssa vaikeistakin asioista

Moni vanhempi pohtii voiko lapsen kanssa puhua narsismin aiheuttamista ongelmista. Kannustamme puhumaan, kunhan asiasta puhutaan aina lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Narsismia ei tarvitse nostaa terminä esiin, mutta tapahtumista voi puhua rohkeasti sellaisena, kuin aikuinen ja lapsi ovat tapahtumat kokeneet. Vaikka lapsi ei olisi vielä kysynyt tai puhunut vaikeista tapahtumista, on hän melko varmasti jo tehnyt paljon omia havaintojaan.

Lapsen jäädessä yksin vaikeiden tapahtumien, ajatusten ja tunteiden kanssa, on hyvin mahdollista, että lapsen mielikuvitus alkaa luomaan omia päätelmiä tapahtumien kulusta, sekä syistä ja seurauksista. Tämä voi aiheuttaa lapsessa suurta ahdistusta ja epävarmuutta. Lapset hakevat syitä usein itsestä käsin ja voivat siten herkästi syyttää itseään esimerkiksi vanhempien välisistä riidoista.

Luota itseesi vanhempana. Sinä tunnet parhaiten lapsesi ja tiedät mitä hän pystyy vastaanottamaan. Luota kykyysi sanoittaa tapahtuneet, jolloin saatat antaa lapsellekin sanat kaikkeen siihen, mitä hänkin on kokenut ja nähnyt. Luota tunteeseen siitä, mitä lapsi pystyy ymmärtämään ja käsittelemään.

Miten kerron lapselle narsismista?

Kuvitellaan tilanne, jossa narsistinen vanhempi pettää toistuvasti lupauksiaan lapselle, selittelee mitä oudompia tarinoita ja syyttelee toista vanhempaa tai lasta omista teoistaan.

Mitä pienempi lapsi on kyseessä sitä helpompi lasta on manipuloida ja saada tukemaan vanhemman sepittämää tarinaa / valetta. Jotta tilanne saadaan rauhoitettua ja lapsi saa toisenkin vanhemman näkökulman asiaan, on asiasta tärkeä keskustella avoimesti ja rehellisesti.

Keskusteltaessa tulee olla rauhallinen ja välttää haukkumasta lapsen toista vanhempaa. Lapsi on tavallisesti lojaali molemmille vanhemmilleen ja siksi on tärkeää, ettei hän joudu kuulemaan haukkuja vanhemmastaan.

Vinkkejä keskusteluun yhdessä lapsen kanssa

  • valitse keskusteluun rauhallinen ja mukava hetki
  • älä painosta lasta puhumaan
  • jos lapsella on vaikea puhua asiasta, anna hänelle tilaisuuksia puhua ja anna lapsen valita hetki
  • kerro faktat tapahtuneesta
  • valitse sanasi ottaen huomioon lapsen ikä- ja kehitystaso
  • kerro maailmassa olevan paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia ajattelutapoja
  • kerro oma näkökulmasi asiaan
  • perustele oma näkökulmasi
  • jos lapsi tai sinä olet kokenut vääryyttä lapsen nähdessä kerro, että lapsen näkemä tai kuulema tapahtuma oli väärin, niin ei saisi kohdella ketään
  • perustele miksi tapahtunut oli väärin ja miten asian olisi mennyt, kun se olisi mennyt hyvin
  • pahoittele tapahtunutta
  • kerro ettei tapahtunut ollut lapsen syytä
  • kysy lopuksi lapselta hänen omaa mielipidettä asiaan
  • kuuntele, ole läsnä ja anna lapsen näyttää vaikeatkin tunteensa
  • kannusta ja tue lasta
  • kerro lapselle, että hän on turvassa ja häntä rakastetaan.
Pienikin lapsi tunnistaa ja aistii kodin ilmapiiriä ja tapahtumia. On tärkeää, että aikuinen sanoittaa tapahtuneita ja keskustelee lapsen kanssa.

Ei koskaan liian myöhäistä

Suomalainen psykiatri Ben Furman haastatteli kirjaansa ”Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus” (2017. Lyhytterapia-instituutti) satoja ihmisiä, jotka olivat kokeneet lapsuudessaan mitä järkyttävimpiä tapahtumia. Tutkittuaan saamiaan kirjeitä Furman huomasi, että jos lapsella oli ollut edes yksi turvallinen aikuinen läsnä, oli hän selviytynyt eheänä hyvin vaikeistakin kokemuksista.

Lapsella on erittäin hyvät mahdollisuudet kasvaa psyykkisesti eheäksi ja vahvaksi aikuiseksi, kun hänelle annetaan rakkautta, läheisyyttä ja ymmärrystä, edes yhden turvallisen aikuisen taholta. Furman kumoaa kirjassaan kehityspsykologiasta peräisin olevaa myyttiä, jonka mukaan lapsella tulee olla ihanteellinen äiti, läsnäoleva isä ja vähintään yksi sisar, jotta hänestä kasvaa henkisesti terve aikuinen.

Furman sanoo ihmislapsen olevan “sitkeää tekoa”, joka selviytyy menetyksistä, mutta ei ilman hoivaa, hellyyttä, huolenpitoa ja vuorovaikutusta.

Se mitä lapselta voi jäädä puuttumaan narsistisen vanhemman osalta, ei tarvitse ajatella olevan lapsen kehitystä murskaava tekijä. Kukaan ei korvaa lapsen omaa vanhempaa, joka on tietysti aina ainutlaatuinen, mutta yhdenkin vanhemman ja muiden läheisten aikuisten antama hoito ja huolenpito riittävät, jotta lapsen kehitys ja kasvu on turvattua.

Vahvistamalla omaa vanhemmuuttasi vahvistat lastasi

Panosta ja kohdista ajatuksesi ja energiasi ennen kaikkea omaan vanhemmuuteesi, sekä kaikkeen siihen hyvään, jonka olet huomannut olevan hyödyksi niin sinulle, kuin lapsellesikin. Tee lisää sitä mikä toimii! Vahvista positiivista hyvää, jota sinun ja lapsesi välisessä suhteessa jo on. Laita suurimmat energiasi asioihin, joihin sinä pystyt vaikuttamaan.

Vaikka joutuisitkin korjaamaan toisen vanhemman jälkiä ja tuhoja ota se työnä, joka sinun on vain tässä elämänvaiheessa tehtävä. Se ei tule kestämään loputtomiin, vaikka odottavan aika onkin tuskallisen hidas.

Vaikeina hetkinä suosittelemme pysähtymään, sulkemaan silmät ja tekemään mielikuvaharjoituksen, jossa olet tulevaisuudessa 10-20 vuoden päässä tästä hetkestä. Kuvittele, että olet tilanteessa, jossa lapsesi on jo aikuinen ja hänellä on ehkä jo oma perhe. Mitä silloin haluat hänelle kertoa ja mitä uskot hänen sinulle vastaavan ja sanovan?


Lähteet:

Furman Ben. Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. 2017. Lyhytterapia-instituutti.

Jokinen Brita. Narsisti keskellämme. 2012. Minerva kustannus.

Malinen Ben. Taakkana läheisriippuvuus. Kenen elämää elät? 2014. Kirjapaja.