Sofi Oksanen

Ehkä huomenna

Herään aamulla, syötän lapset,
otan sakset ja mietin:

ei tänään,
ehkä huomenna.

Lähetän tytön kouluun,
repussa balettitossut,
mun pikku ballerina.

Otan veitsen ja kokeilen terää –

ei tänään,
ehkä huomenna.

Lähetän sut töihin,
musta salkku, suutelen ovella.
Kiipeän katolle, ihana tuuli. Helppo homma.
Ehkä huomenna.

Jos sä et tänä yönä menekään
mun tytön huoneeseen.
Mä toivon ja toivon ja toivon
että tänä yönä et mene,
ja kaikki on hyvin.

Mä näen unta, jossa mä tapan sun äitisi ja isäsi ja siskosi ja mä ammun ja ammun ja hakkaan ja hakkaan.

Jos sä menet tänä yönä
mun tytön huoneeseen.

Mä teen sulle hyvin
jos et mene mun tyttöni huoneeseen.
Se ei sovi sun luonteeseen,
sä et ole sellainen mies, josta lehdissä puhutaan,
sä oot mun mies ja kiltti ja hyvä
älä mee mun tytön huoneeseen.
Mielessäni pyydän ja rukoilen ja kerron kaikille.

Mutta en mä niin kuitenkaan tee,
mä lyön tätä pientä balleriinaa
ja sanon, ettei saa kertoa kellekään.
Ei milloinkaan.

Mä kuvittelen, että tänään on se päivä,
se päivä että me lähdetään, mun tyttöni ja minä
eikä ikinä tulla takaisin,
mutta ei me ikinä lähdetä.

Ei tänään.
Ehkä huomenna.

-Sofi Oksanen-
Runo kirjasta: Liian lyhyt hame- kertomuksia keittiöstä, 2011, Silberfeldt Oy

Ajatteletko

Ajatteletko häntä vielä,
häntä josta valehtelit
Ajatteletko aamuisin,
kun jaat kanssani kahvin
Ajatteletko iltaisin
kun viikkaat lakanoitamme,
odotat vieraitamme,
graavaat kalaa keittiössämme
ja minä varjostan kädelläni silmiäni.

Ajatteletko häntä silloin kun
lasket kätesi ristiselkääni,
ja kätesi raskas risti
saa painoni nousemaan,
vaikka ongin minkä ehdin
korvakorujeni koukuilla,
minkä ehdin, ongin sinua
olemalla kysymättä
ja minä varjostan kädellä silmiäni.

Ajatteletko häntä
kun odotat minua kadulla,
odotat minun tulevan,
odotat unta vierelläni,
kun otat minut kainaloosi,
ajatteletko hänet siihen,
siksikö ranteesi värähtää,
siksikö

Ja minä ajattelen ja odotan lunta

Ajatteletko häntä vielä,
häntä josta valehtelit
Ajatteletko aamuisin,
kun jaat kanssani kahvin

-Sofi Oksanen-
Runo kirjasta: Liian lyhyt hame- kertomuksia keittiöstä, 2011, Silberfeldt Oy

Yritän kirjoittaa perheelleni

Yritän kirjoittaa perheelleni,
kaikenlaista tapahtuu.
Arkki pysyy puhtaana,
arki ei.
Silti yritän kirjoittaa perheelleni.

Väsymys rapisee ripsissä,
muille teille ilkeä polku kutsuu,
uni jäi vuoteeseen,
vuoteeseen josta lähdin,
josta kävi kutsu ilkeille poluille,
ei koskaan enää meille

Silti yritän kirjoittaa perheelleni,
kaikenlaista tapahtuu.
Keskustelen radion kanssa
kuin tupa olisi täynnä vieraita,
keitän kahvia pannullisen
vaikka kuppeja on yksi.
Odotan aihetta arkilleni,
yritän kirjoittaa perheelleni.

-Sofi Oksanen-
Runo kirjasta: Liian lyhyt hame- kertomuksia keittiöstä, 2011, Silberfeldt Oy

Jätän nyt talon

Jätän nyt talon, jota en haluaisi jättää,
kodin, josta en haluaisi lähteä.
Huoneen, joka on nähnyt raukat ja rakastajat,
jossa raskas kätesi niskassani
piteli minua pitkään

Enkä jää
Enkä jää

Viimeisenä iltana juon kivuliaille sydämille
tässä talossa tuskasta täyttyneille tuhkakupeille
tässä talossa rikotuille laseille
tässä talossa lukematta jääneille kirjoille
kirjoittamatta jääneille kirjeille
juomatta jääneille maljoille
nauramattomille nauruille

Enkä jää
Enkä jää

Viimeisenä iltana juon ja
jätän ohjeet tuleville,
lapun jokaisen oven pieleen,
ohjekirjat koneiden viereen

Jätän talon liimaamalla lappuja
pesukoneen avaushanoista,
takan pelleistä ja jonkun kissasta
joka livahtaa avoimista ovista
ja sängyn alle nukahtaa
– älä unohda sitä sisään

Jätän nyt kodin, jota en haluaisi jättää.
Jätän viimeiset askeleet pihatielle,
jätän roskat tien viereen.

Enkä enää jää.

-Sofi Oksanen-
Runo kirjasta: Liian lyhyt hame- kertomuksia keittiöstä, 2011, Silberfeldt Oy

Jenni

Vaikka kuinka olisi kylmä, on ympärillä usein edes jotkin pienet,

ohuet ja suojaavat reunukset.

Ne estävät tippumasta,

auttavat pysymään pinnalla ja hengittämään,

kunnes löytyy jälleen voimia,

alkaa vahvistamaan nuita reunuksia

ja tekemään niistä niin vahvat,

ettei tarvitse enää pelätä tippuvansa.

-Jenni

 

Se pitää sinusta kiinni,

puristaa otteellaan niin lujaa,

ettei pysty muuta kuin antautumaan.

On pakko, on pakko, jotta selviää.

Mutta silloin kun se nukkuu, lähde.

Juokse, pakene!

Mene niin kauas, ettei mikään sinua siitä muistuta.

Jätä jälkeesi se sama tyhjyys mikä hänenkin sisällään on.

-Jenni

Blue Wing Mama

I dated the devil

Come to my room he said
I give I show you the whole world
And we will be good together
Just we two together
Under the blanket
When it rains outside

He was so charming
And he looked so good
He was protecting me from others
And I felt good to be with so powerful,
Knowledgeable
(And I felt) Fearful

I dated the devil
And the devil he smiled
‘Cause you are mine

I married the devil

I was wrong and he was right
But the one day I said
You cannot dictate my feelings
As those happen inside
I have a heart and that is mine

And I was so charming
And I looked so good
When I was with him
But a fat cow at home
When we were alone
(And I felt) Fearful

I married the devil
And the devil he smiled
Your kids, those are mine

I loved the devil

A man with a hollow inside
And he had to be so wise
To satisfy grieving inside
And there was no mistake
He could make, as he was no human
And only humans make mistakes

And our daughter is so charming
And she looks so good
When she is with him
And she tries so hard to please him
To make him proud
(And I felt) Fearful

-Blue Wing Mama- Copyright © 2015, Blue Wing Mama


Not me, you

Not me, you
Always you

We go to friends
And you speak
I say a few words
And you correct me

I start to sing
and that is away from you
On the way home
I hear how horrible it was

And that I should
never sing again
Never sing again
Never sing again

Not me, you
Always you

I go to work
And I come home
I prepare the meals
But you paint the wall

‘Cause you hate to do stuff
That needs to be redone again
You rather do things
That stay the same

As I work in silence
Never sing again
Never sing again
Never sing again

Not me, you
Always you

We go to shop
And you know what to buy
You have done your homework
You know what works and why

I vanish in you
I cannot breath
Every small decision
I proceeded by a negotiation

My heart knows no spontaneous joy
Never sing again
Never sing again
Never sing again

-Blue Wing Mama- Copyright © 2015, Blue Wing Mama


Bad, bad day

I bet he was just stressed
to behave like that
I bet he didn’t really mean it
To act as he did

He calls you beautiful
Most beautiful
Sexiest girl in the world
As you got to be the most beautiful
Sexiest girl in the world to be his wife

What if he once yelled
What if he yelled twice
He brought you the flowers
The flowers from paradise

He calls you beautiful…

Yep the words hurt badly
And it is hard to forget
But yet the sun is shining
Get out and forget

He calls you beautiful…

-Blue Wing Mama- Copyright © 2015, Blue Wing Mama


Chasing the dream

The house of dreams
Will have three floors
A passage, and a pillar
And a tower too

We gathered the friends
And started to build
And you made the floorplan
Stamped it, got approved

It has to be perfect, he said
And that is how we lost a friend
He could not meet your standards
Left away

We will have a party once it’s done
But the way there was cumbersome
He was working while we had beer
The drinkers left, got elsewhere

One by one he lost his friends
All his house was an empty space
It has a pillar, and a tower too
And me, cooking a vindaloo

I painted the wall
When pregnant with our son
he is 20 now, full grown-up and gone
You are still building the house of dreams
And only the dream stays with you
When I close this door too!

-Blue Wing Mama- Copyright © 2015, Blue Wing Mama

H. Holmavuo

Aurinkoinen kadun puoli
Katson olkani yli
Näen vielä varjoni
mutta erotan sitä tuskin silmillä
Aurinko tekee siitä pienemmän
Helpomman käsitellä
Hengitän syvään
Tunnen vahvuutta
Naurahdan
tältäkö se tuntuu
Selvitä
voittaa
saada uusi elämä
löytää takaisin
H.Holmavuo

Tien haarassa
Niin kuin sinäkin
odotan
Minkä suunnan valitset
Tiedän
En tule samaan suuntaan
Liian monta tietä
Kuljin kanssasi
Mutta en vierelläsi
Kuljin perässäsi
Nyt on
Minun vuoroni valita
Elämä
Tasavertaisena
Onnellisena
Omissa askelissa
H.Holmavuo

Näen silmistäsi pelkoa
Olethan sinäkin heikko
murtunut
eri kohdista kuin minä
Yritän ymmärtää
Sinä pelkäät itseäsi
Senkin näkee silmistäsi
myös minä pelkään sinua
Pelkään
koska en tunne
Kättä joka uhkaa
Sanaa joka viiltää
Askelta joka kehoittaa
pakenemaan
Käännyn pois
en voi muutakaan
en enää.
H.Holmavuo

Taistelin puolestasi
jo ennen syntymääsi
Tajusin
Jatkossa on vain me
kahdestaan
tai ei kukaan turvassa
puhuin sinulle paljon
että ymmärtäisit
sinulla ei ole hätää
vaikka minä pelkäsinkin
Kun käperryin pieneksi
se oli vain sinun suojasi
En sallinut sinuun sattuvan
Hän ei kunnioittanut
Ei arvostanut
Mutta halusi sitoa
Enää minä en välitä
Teen kaikkeni
jotta sinä kasvat
vahvaksi ja ehjäksi
Jotta sinä osaat
Rakastaa,
Kunnioittaa,
Arvostaa
Elämää
H.Holmavuo

 

Kirjoittaja kampanjoi lähisuhdeväkivaltaa vastaan musiikin avulla.  Katso lisää kampanjasta nettisivuilla: http://pelonvarjo.fi/